Sain olla tänään kummitytön taksinkuljettajana, kun hän vei vanhojen tanssiaispukuaan ompelijalle. Parempi olla ajoissa, vaikka helmikuun loppuun tuntuu olevan vielä runsaasti aikaa.
Vesisadetta ja kuraa... Saatiin olla tarkkoja, ettei sotkettu helmoja. Hyvin onnistuttiin ja huokaisin helpotuksesta, kun olimme saaneet koko komeuden ompelijan silmien alle.
Pukua piti hieman korjata kantajalleen sopivaksi. Hyvin se istui nytkin, mutta pieniä muutoksia piti tehdä, mm. pienentää aluspuvun vannekokoa ja lisätä neppareita sekä hiukan lyhentää helmaa.
Kummityttö oli niin kaunis puku päällään jo tänään.Voin vain kuvitella, miten vanhojen päivänä kampauksen ja meikin jälkeen kummitäti on aivan mykkänä ihastuksesta! Ilolla sitä päivää odottelen...
5 kommenttia:
Ah ja oi, mitä hienouksia!
Taitaapa olla yksi lukion kohokohtia nuo vanhojentanssit.
Tuli mieleen, että oliko sinulla itselläsi aikanaan vanhojentanssit? Minä nimittäin olen niin vanha, että siihen aikaan ei perinne ollut vielä yleistynyt. Kotikaupungissani vain yhden yksityisen oppikoulun vanhat tanssivat poloneesia pihalla, meidän koulussa vain pukeuduttiin vanhoihin vaatteisiin eli pojat isän vihkipukuun, tytöt vanhaan hameeseen. Kaikki eivät ollenkaan halunneet pukeutua erikoisesti. Se oli 70-luvun perinteille kriittistä aikaa.
Pappilanmummo: Kyllä vain! Pääsemme pikkuoppilaiden kanssa vanhojentansseja ihastelemaan ja se on aina todella mukava tilaisuus.
Maisakaisa: Sama oli meillä. Teatterista vuokrasin vanhanaikaisen hameen eikä mitään tanssittu. Hassuja oppitunteja pidettiin alemmille luokille, abeille tehtiin laulut ja jokin iltapäivätilaisuus oli, jossa sitten keskenämme tanssittiin. Kaikki olivat muistaakseni pukeutuneet, pojilla vanhoja pussihousujakin!
Ai niin, oli myös potkiaiset! Olin aivan unohtanut. Meillä tehtiin abeista aforismityyppisiä luonnehdintoja.
Meillä taas väsättiin jokaiselle abille laulu. Oli siinä työtä ja runosuoni kukki! Minä tein musiikin opelleni.
Lähetä kommentti