lauantai 7. marraskuuta 2015

Lentopalloa



Yökyläläisen kanssa lähdettiin aamupalan jälkeen katsomaan isonsiskon lentopalloturnausta. Ajattelin, että vähän aikaa siellä seurailemme, mutta mitä vielä! Pikkuveli jaksoi katsella pari tuntia, joten näimme yhden pelin ihan kokonaan alusta loppuun. 


Oli hauska katsella, miten 4-vuotias ei ole hetkeäkään paikoillaan. No, oikeastaan oli, mutta kiehnäsi sylissäni, mönki jaloissani, keikkui penkillä, roikkui polvillani... Siis koko ajan puuhasi jotain! Ainut hetki, jolloin oli aloillaan, liittyi karkkipäivän suklaapatukan syöntiin. Silloin poika istui suklaasta lumoutuneena nautiskellen sylissäni.

Olin aika ihmeissäni, että poika jaksoi olla "paikoillaan" noinkin pitkän ajan. Kotona sitten ruokailun jälkeen purki energiaansa esitellen  yhdellä jalalla hyppimisen taitoja ;>D

Päivä kului nopeasti ja illalla isä tuli hakemaan yökyläläisen kotiin. Minä lähdin äitiäni katsomaan ja samalla reissulla vein isän haudalle kynttilöitä vesisateessa. Nyt taitaa aurinkoinen syyssää vaihtua syksyn sateisiin.

Olo on aika vetämätön. Hauskaa on ollut, mutta pikkumiehen seura taisi viedä minusta parhaimman terän!

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Kyllä nuo pienewt ovat ihania, mutta samalla rasittavia. Ihanuus useimmiten voittaa.

Jaana kirjoitti...

Ihanuus yhdessä - rasitus tuntuu onneksi vasta jälkeen päin!