Pariisin järkyttävien uutisten keskellä on ollut lohdullista saada viettää viikonloppuna aikaa 4-vuotiaan seurassa.
Lauantaina kävimme mummia katsomassa ja Samppa oli oppinut sitten viime näkemän uuden sanan: vanhus. Hän kyseli, oliko mummi vanhus ja saatuaan myönteisen vastauksen kertoili vanhusten käyttävän rollaattoria ja joskus vaippoja. "Minä en käytä vaippoja, kun olen jo iso poika!"
Mummi luki hänelle monta Miina ja Manu -kirjaa ja oli mukava kuunnella, miten vanha opettaja muistisairaudesta huolimatta luki satuja eläytyen kuin luokassa konsanaan. Ja lapsenlapsi lumoutuneena hiiren hiljaa kuunteli!
Ajaessamme kynttilöitä viemään vaarin haudalle poika tokaisi minulle nauraen: "Sinä olet myös vanhus!" Kun vähän kieltelin, hän kikattaen totesi: "Äiti ei ole eikä isi, mutta sinä kyllä olet! Et ihan niin paljon kuin mummi." Siihen minun oli tyytyminen! Lasten suusta totuuden torvi toitottaa ;>D
"Vanhus-elämääni" on tänään kuulunut rauhallisen aamun jälkeen messu, äidin puolesta Kelan papereiden täyttöä, päiväunet ja iltapäivä rakkaan ystävän seurassa. Sukankudinkin on edistynyt ja vielä aion katsella televisiosta Silta-dekkarisarjan jakson. Rikosetsivä Saga on varsin kiehtova päähenkilö, varsinkin autismin kirjoon viittaavan persoonallisuutensa vuoksi. (Niistä murhista en niin välittäisi!)
Hyvää alkavaa viikkoa!
2 kommenttia:
Kun sanoin vanhukseksi vanhempiani tädilleni (olin noin 20-vuotias), niin hän "tukisti" minua, loukkaantuneena vanhempieni puolesta. Isä oli silloin kuusikymppinen, äiti viisikymppinen. Nyt itse olen reilusti vanhempi kuin tuo tätinikin silloin ja hyvin hyväksyn vanhus sanan kohdalleni - en ole ikinuori enää (vaikka mielelläni kuvittelisin olevani vasta 15-vuotias)
Sanotaan, että 65-vuotias ja sitä vanhempi on vanhus -lieneekö näin enää, jos eläkeikäkin vielä tuosta nousee.
Minä en oikein ymmärrä, mitä pahaa on sanassa "vanhus". Kauheasti jotkut siitä loukkaantuvat ja pitäisi kai sanoa seniori tai iäkäs tai...
Todella virkeitä ovat nykyajan iäkkäät ihmiset. Oma äitinikin pärjäsi oikein hyvin 75-vuotiaaksi ja sen jälkeenkin ihan kohtalaisesti. Pari viimeistä vuotta ovat olleet alamäkeä, jota keväinen lonkkamurtuma vauhditti. Kesän alkaessa juhlitaan 80-vuotispäivää, toivottavasti.
Kyllä minua saa myös vanhukseksi kutsua, kun se aika koittaa. Ehkä ei nyt ihan vielä kuitenkaan ;=)
Lähetä kommentti