Äiti kotiutettiin kuntoutusosastolta perjantaina. Töiden jälkeen hain hänen tavaransa, kävin kaupassa ja tein viime hetken järjestelyt, mm. soitin ruokapalveluun. Sitten jo äiti tulikin Kela-taksilla. Hyvin päästiin muutamat raput kotiin, vaikka matkan jälkeen äiti aika väsynyt olikin.
Lepäämisen jälkeen juotiin tulokahvit ja äiti oli tosi pirteä koko illan. Harjoiteltiin rollaattorin kanssa kulkemista ja opeteltiin keittiössä ja wc:ssä toimimista sen kanssa. Jäin yöksi ja olin tänään iltapäivään asti hänen seuranaan sekä siivoilin muutamia kaappeja.
Illalla sisareni perhe kävi äitiä auttamassa iltapuuhissa. Pyrimme kahden tulevan viikon aikana siihen, että siellä käy useamman kerran päivässä apua. Kävely on vielä huteraa ja muistisairaus osaltaan vaikeuttaa toipumista. Aika näyttää, miten käy.
Onneksi äidillä on iso asunto, sillä rollaattorilla kääntyilyt vaativat tilaa. Keittiö on se ahtain paikka. WC:hen äiti ei rollaa otakaan, vaan tukeutuu kahvoihin. Hyvin onneksi onnistui. Silti mietityttää kotona pärjääminen.
Nyt olen mökillä rusottavassa auringonlaskussa. Iltapäivällä tyhjensin mieltäni äidin asioista nauttimalla ystävän (ja jäätelön!) ihanasta seurasta ja illalla kävin Simojoen Pekan & EtCeteran sekä namibialaisen kuoron konsertissa, josta livistin kahden tunnin jälkeen pois. En enää jaksanut istua. Konsertti oli muuten tosi kiva, mutta aivan liian pitkä. Ties milloin päättyi.
Kevätyö on valoisa. En malttaisi mennä nukkumaan...
3 kommenttia:
On äidillä opettelemista liikkumaan rollan avulla ja yleensä uudelleen leikkauksen jälkeen. Toivotaan hänen ja teidän jaksavan yhdessä kotona elämisen. Ei ole helppoa.
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Onko äidilläsi hälytysranneke?
Pappilanmummo: Niin on! Kiitos myötätunnosta. Vähän on sydän syrjällään...
Tita: Turvaranneke on ollut jo syksystä asti, onneksi!
Lähetä kommentti