Kiire, vipellys, paine ja väsymys kulminoitui kevätjuhlaan. "Kesä, kesä, kesä, ihana aika", räppäsivät ekaluokkalaiseni ja kirmasivat kesälaitumille. Minä jäin haahuilemaan tyhjään ja hiljaiseen kouluun ja nautin tunteesta, että koko loma on edessä.
Viime päiviä on maustanut työtoverin saattaminen eläkepäiville. Eilen toimme hänet näkötorniin aamukahville ja seurasimme kurkien lentoa lintuperspektiivistä.
Tänään kokoonnuimme juhlan jälkeen työporukalla näkötornin lähellä olevaan pieneen kahvila/viinitupaan. Tapa on kestänyt vuosikymmeniä. Oli kiva jutella, nauttia pysähtyneestä tunnelmasta ja kuulla kesäsuunnitelmista.
Täällä mökillä olen ihastellut oppilaiden kortteja ja piirustuksia. Kummallinen olotila -ihmettely kiireen päättymisestä - kestänee pari päivää. Aamulla nukun pitkään ja humpsuttelen yöpaidassa vaikka iltaan saakka. Teen mitä mieleen juolahtaa tai olen tekemättä. Sitä sanotaan lomaksi ;>)
3 kommenttia:
Kesä, kesä, kesä...se alkaa nyt.
Virkistävää, rentouttavaa, ihanaa lomaa! :-)
Pappilanmummo: Vähän on viileää, mutta muuten tuntuu ja näyttää kesältä.
Maisakaisa: Kiitos, sitä samaa sinulle. En ole tainnut koskaan kokea yhtä kuormittavaa toukokuuta. Työkiireiden lisäksi yksi lonkkansa murtanut mummo on vähän huono yhdistelmä...
Lähetä kommentti