sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Tyyntä

               

Kaunis puolipilvinen sunnuntai on ollut. Aina välillä aurinkokin paisteli lämpimästi ja tyyni järvenpinta oli hivelevän kaunista katseltavaa. Söinkin ulkona ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Mökillä on tapana aterioida niin aamupalat kuin muutkin ruokailut verannalla, jos vain siellä tarkenee sään puolesta.

               

Alamökin ympäristö rannassa oli vielä haravoimatta. Tänään sain sen tehtyä, joten nyt on kaikki pakolliset haravoimiset tehty. Ruskeita viimevuoden saniaisia (vai mitähän ne nyt ovat?) voisi vielä raastaa ylämökin tuvan ikkunan alta, jos metsän haravointi kiinnostaa. Saa nähdä.

               

Olin messussa kuuntelemassa, kun kuoromme miehet lauloivat kvartetilla. Hyvin esitetyt isänmaalliset  laulut olivat komeaa kuultavaa. Samalla kävin äitiä katsomassa ja auttelemassa päiväruoan lämmittämisessä. Eipä hän tänä keväänä näe mökin valkovuokkoja kuin kuvasta. Voi olla, että vasta myöhemmin kesällä uskallamme häntä tuoda tänne epätasaisille poluille.

               

Myyrät tai pakkanen ovat tuhonneet suurimman osan narsisseistani. Vain nämä kukkivat kauniisti. Tetet ovat hävinneet lähes kokonaan, vaikka viime keväänä kukkivat ihanasti. No, pitää laittaa uusia syksyllä. Pääsiäisnarsissit jo istutin. 

Mustikka kukkii ja vihreys valtaa maiseman. Vaahterassa on kauniit, pienet lehtiruusukkeet. Kuikat uiskentelevat rannassa ja koskelonkin näin. Leikkasin pihan ruohon tänään ensimmäistä kertaa työnnettävällä uudella leikkurilla ja kivaa oli vehjettä lykkiä. Hyvä tuoksu jäi leijailemaan pihapiiriin.

Kohta taidan ryhtyä katsomaan jääkiekon kultapeliä ja tekemään samalla vähän arvosteluja.

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

pyhäpäivän rauhaa

Amir Näveri kirjoitti...

Upeita järvimaisemia.