Uh! Kauan pelätty asia toteutui: Äiti kaatui kylppärissä ja tämä iltapäivä on kulunut ambulanssia odotellessa, päivystyksessä ja siirrossa keskussairaalaan. Vieläkään emme tiedä, mitä jalalle on tapahtunut, sillä äsken ei vielä rontgenkuvia oltu otettu. Minä luulen, että lonkka tai reisi on murtunut.
Onneksi äiti ei ollut yksin kaatuessaan, vaan hoitaja oli paikalla. Kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja äiti saatiin hyvin nopeasti kivuttomaksi lääkkeillä ja painepatjalla (vai mikähän se mahtoi olla?). Kotiin tuli kaksikin autoa nopeasti eikä kauan mennyt, kun hänet saatiin siirrettyä ensiapuun. Siellä lääkäri tutki ja teki lähetteen eteenpäin. On selvä, että siirtoambulanssia keskussairaalaan piti odottaa jonkin aikaa, kun ei ollut kyse kiireellisestä ajosta.
Nyt vain odotellaan diagnoosia. Voi tätä elämää!
5 kommenttia:
Voi äitiparkaa! On hankalaa kuntoutua sitten kun reisi tai lonkka on murtunut.
Kylläpä yllätys tuli - onneksi sentään oli joku paikalla turman sattuessa.
Voi kauhistus! Ja todellakin: onni onnettomuudessa, ettei hän ollut silloin yksin!
Ihan samoin kävi perjantaina työkaverin äidille. Hän selvisi lopulta säikähdyksellä ilman murtumia, mutta kasvot ovat mustana.
Voi näitä hauraita vanhuksia, jotka yrittävät pärjäillä kotona, mutta joiden elämässä on monta vaaratekijää.
Toivottavasti äitisi toipuu pian ja saadaan myös pidettyä kivuttomana.
Voi että, miten harmillista, että tuollainen piti sattua. Toivottavasti kuitenkin äiti saadaan kuntoutettua. Kerro terveisiä ja toipumisia!
Voi! Toivottavasti paranee hyvin. Olen itsekkin välillä miettinyt milloin tulee se päivä kun oma äiti kaatuu ja jalka murtuu. Toivottavasti ei koskaan.
Kiitos myötätunnosta!
Kun lähes kahdeksankymppinen murtaa lonkkansa, ei koskaan tiedä, miten siitä toipuu. Itse olen varautunut kaikkiin vaihtoehtoihin. Toivotaan parasta mutta valmistaudutaan pahimpaan... Aika näyttää!
Lähetä kommentti