Aika rankka viikko on takana. Äidin lonkkamurtuman lisäksi koulussa on menossa kevätkiireet ja esimerkiksi eilen eskarilaiset olivat koko päivän tutustumassa uuteen kouluunsa eka- ja tokaluokkalaisten toimiessa kummeina. Kivaa oli, mutta kotiin tullessa tuntui hyvältä, että viikonloppu oli edessä.
Äiti on vuodeosastolla toipumassa. Kävin häntä eilen taas katsomassa ja nyt viikonloppuna sisareni perhe hoitaa vierailut. Kun tippa otetaan pois ja lievä lämpöily sekä tulehdusarvot laskevat, hänet siirretään kuntoutusosastolle.
Kaiken härdellin päätteeksi tuntui niin hyvältä lähteä viikonlopuksi pois kotoa katsomaan rannikko-Suomen jo pitkälle edennyttä kevättä. Koivuissa on hiirenkorvat, nurmikot vihertävät, krookukset ja narsissit kukkivat, pelloilla tehdään toukotöitä. Mukavaa olla täällä etelässä, kun kevät on jo pidemmällä kuin meillä.
Äsken söimme ruhtinaallisen aamupalan. Tuntuu niin kivalta, kun voi tehdä, mitä mieleen juolahtaa eikä ole mitään aikataulua, joka rajoittaisi. Lepoa, virkistystä, kiireettömyyttä, huolet jossain kaukana... Kovasti tätä nyt tarvitsen raskaan viikon ja sen tapahtumien jälkeen. Mieli on kevyt kun tietää, että äidistä pidetään osastolla hyvää huolta.
Ihana viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti