Luokkamme joulujuhlaohjelma on evankeliumi, ihan vanhaan tapaan. Se on mukava juttu paitsi roolivaatteiden rahtaus. Pikkukoulullamme ei ole näytelmävaatteita, vaan käytämme yhteisiä parin kilometrin päässä sijaitsevan pääkoulumme kanssa. Ope siis hakee roinat juhlaamme varten ja vie myöhemmin takaisin.
Eilen oli roudauspäivä. Näin jo melkein painajaista siitä, miten mikään ripale ei ole paikoillaan / on rikki / on kadoksissa! Iloisesti yllätyin näytelmävaraston siisteydestä ja hyvästä järjestyksestä. Kaiken lisäksi haluamani tavarat löytyivät, jee!
Ainut, mikä taas kerran aiheutti harmaita hiuksia, oli paimenten sauvat. Niiden kippurat päät takertuivat tietenkin ovenkahvoihin ja autossa juuri ja juuri sain ne sijoiteltua niin, että vaihteita pystyi käyttämään. Ainut puuttuva asia on seimi. Sen kun vielä isosta talosta jostain nurkasta löytäisin.
Tänään olivat luokkamme paimenet jo sauvat tanassa matkalla Beetlehemiin. Vähän oli tiestä epätietoisuutta sekä siitä, kuka joukkoa johtaa. Ehkä matkan edetessä nämäkin pienet murheet iloksi muuttuvat! ;=)
2 kommenttia:
Kyllä mieltäni niin lämmittää, kun koulussa vielä saa esittää oikeita joulukuvaelmia.
Meillä ei ole koskaan edes kyseenalaistettu evankeliumia joulujuhlan osana, onneksi!
Lähetä kommentti