Nyt on menossa pimein aika vuodesta. Tänäänkin lähdin töihin hämärässä ja palasin kotiin iltapäivällä pimeyden jo hiipiessä nurkkiin. Heijastin on kova sana ulkona, kirkasvalolamppu aamuisin sisällä.
Olen ryhtynyt napsimaan D- ja B-vitamiinia suurempina annoksina, hellimään itseäni jollain kivalla asialla joka päivä, yleensä pikkiriikkiset päiväunet, sekä antamaan itselleni aikaa vain olla. Ei tarvitse olla niin tehokas koko ajan eikä mielialankaan ole pakko hipoa taivaita jatkuvasti.
Ihailen niitä, joihin tämän hetken pimeys ei vaikuta mitenkään. Minä en heihin kuulu. Kun aurinkoa ei näy viikkokausiin, tuntuu kuin omat akutkin vähitellen tyhjenisivät. Ei haittaa kuitenkaan, sillä pääasia on, että tulee oman olonsa kanssa toimeen. Minä tunnen itseni hyvinkin tasapainoiseksi näillä pikku tempuilla. Päivät ovat mukavia, varsinkin nyt adventtiajan alkaessa.
Ei haittaa... mikään tällä hetkellä!
3 kommenttia:
D ja B ovat käytössä meilläkin ja tietysti minulla myös tuo kirkasvalolamppu. Kuukausi vielä ja sitten päivä pitenee!
Onnellista adventin odotusta
Jep, jopa täällä Espanjassa nappaillaan D:tä ja B:tä (läpi vuoden). Näin talvisin hieman suurempia annoksia ja kesällä taas pienempiä. Kirkasvalolamppua en enää tarvitse, sillä töistä lähtiessä on valoisaa ja pääsääntöisesti aurinko paistaa. Nyt on tosin hieman sateisempaa luvattu. Meillä päivää alkaa pidentyä vasta tammikuussa, teillä jo aiemmin. Iloista adventtiaikaa!
Kiitos Pappilanmummo ja Tita! Hyvää adventtiaikaa teillekin!
Lähetä kommentti