Äidin vaatekaapin siivouksella aloitin viikonlopun. Sieltä ei näin hienoa poliisin paitaa löytynyt, kuten kuvassa olevan kolmivuotiaan, mutta jätesäkillinen ihan pois heitettävää kuitenkin. En edes ryhtynyt lajittelemaan kierrätykseen sopivia, vain putsasin pois rikkinäiset ja kuluneet.
Voi hyvänen aika, kuinka vanhalla kansakoulunopella on vaatetta! Vielä kun hänen luonteensa on "pahan päivän varalle" jemmaava, niin kaapit ovat tupaten täynnä kaikenlaista. Alkuun hän istui vieressä ja jokaisesta ripaleesta keskusteltiin. Vasta sitten alkoi siivous luistaa, kun hän malttoi mennä tv:n ääreen toiseen huoneeseen. Vielä samaa puuhaa riittää jatkossakin!
Nyt nautiskelen kotona viikonlopun alkamista. Väsyttävä viikko takana ja niin ihanaa huilata taas muutama päivä. Ei mitään pakollista tiedossa, vain kivoja juttuja. *** Kynttilät palavat ikkunan takana...
4 kommenttia:
Tuollaista siivoamista on täälläkin. Mies vei peräkärryllisen jäteasemalle tänään kaikenlaista roinaa.
Kävin hautausmaallakin "siivoamassa". Haravoin ja vein isän haudalta vanhan lyhdyn metallinkeräykseen ja laitoin uuden paikoilleen.
Tuttua minullekin! Vanhempieni luona on noudatettu periaatetta "kaikkea voi vielä tarvita", joten juuri mitään ei ole heitetty pois. Mihinkään minulla ei ole myöskään ollut lupa koskea. koska äiti on pelännyt minun heittävän jotakin ihan kaatopaikalle.
Nyt kun äidin muisti ei enää toimi juuri lainkaan, hän ei jaksa vahtia minua niin kuin ennen. Niinpä pikku hiljaa yritän katsastaa hyllyn kerrallaan ja heittää rojun pois. Tänään oli vuorossa WC:n hylly ja sieltä löytyneet purnukat ja epämääräiset esineet. Vanhat vaatteet odottakoot kaapeissa, niin ei tule riitaa.
Ymmärrän kyllä tuon säästämisvimman siltä pohjalta, että molemmat vanhempani ovat sota-ajan lapsia ja kokeneet suuren puutteen ajan lapsuudessaan syrjäkylässä, isä myös evakkona.
Sama syy taitaa olla äidillänikin. Sota, puutevuodet, evakkoreissut... Ymmärrän kyllä.
Lähetä kommentti