Eilen olin ystävieni kanssa kuuntelemassa Kiri Te Kanawaa, oopperamaailman suurta tähteä. Hän oli kolmatta kertaa Suomessa, 70-vuotiskiertueellaan ja todennäköisesti nyt oli viimeinen mahdollisuus nähdä hänet meillä konsertoimassa. Tampere-talo oli aivan tupaten täynnä, kuten arvata saattaa.
Odotin konsertista paljon, mutta en ehkä ihan saanut sitä, mitä luulin. Selkeästi klassinen ohjelmisto, joka sisälsi paljon liedejä, oli hyvä, mutta loppuosa koostui uudemmista lauluista, jotka eivät minua kovinkaan koskettaneet. Silti oli mukava kuunnella suurta tähteä, joka hallitsi laulullaan koko illan ilman mitään suuria kommervenkkejä: pianisti säestäjänä ja lavalla rekvisiittana vain yksi kukkalaite.
Paluumatkaksi sain mukaani ystävättäreni ja nyt olen nauttinut hyvästä seurasta koko päivän. Meillä on yhteistä aikaa jaettavana monta päivää ja siitä nautin. Lisäksi syyslomakin on alkamassa, ihanaa!
3 kommenttia:
Hyvät ystävät ovat elämän suola ja sokerikin.
Hesarin mukaan laulajattaren äänestä kuului ikä (70 v) ja laulaminen oli enemmänkin hyräilyä tai välillä hoilaamista. Hän ihmetteli vähän sitä, kuinka innostuneesti yleisö kuitenkin osoitti suosiotaan. Pianistia kriitikko kehui.
Hyvän ystävän kanssa konsertissa... Siinä yhdistyy kaksi ihanaa asiaa!
On ollut mielenkiintoista lukea konsertin arvosteluja. Jokseenkin samaa mieltä olen tällä kertaa ollut kriitikkojen kanssa.
Lähetä kommentti