Peruuttamista

Elämä taitaa taas voittaa kuumetaudinkin jälkeen. Eilinen meni suurimalta osalta vaakatasossa ja tänäänkin olin työssä vielä kuin vapiseva haavan lehti. Nyt illan suussa on alkanut onneksi tuntua paremmalta. Mikä lie pöpö ollut!

Hassu juttu tapahtui mökkitiellä. Olin juuri ajamassa pitkää, jyrkkää alamäkeä mökille päin, kun naapurimökin rouva tuli autollaan vastaan. Hän oli ajanut samaisen mäen alaosassa olevan kaarteen ja oli nousemassa autollaan ylös. Siinä sitten olimme keskellä mäkeä nokat vastakkain, sillä tie on niin kapea, ettei ohittaa voi.

Naapurin rouva nousi autosta hädissään ja selitti, että hän ei pysty peruuttamaan mäkeä alas, kun siinä on vielä mutkakin lopussa. Meillä on ollut tapana, että alamäkeen peruutetaan. Minäkin olen sen tehnyt monta kertaa. Nyt se ei onnistunut, joten minun piti lähteä tulemaan mäkeä ylös perä edellä. Muuten olisimme olleet siinä vastatusten iltaan saakka. Aika metka kokemus muuten peruuttaa jyrkkään ylämäkeen pehmeällä tiellä! Kyllä se auto nousi, mutta ei ihan helposti. Vähän ennen huippua oli levennys ja siihen puikkasin, jotta naapuri pääsi ohitse.

Naapurimökkimme on juuri vaihtamassa omistajaa ja tapasin viikonloppuna uudet naapurit. Tämäkin rouva julisti heti, että ei kyllä pysty peruuttamaan mökkitiellä, jos joku tulee vastaan! Perinne siis jatkuu...