Katselen järvelle. Eilen oli vielä jäätä, mutta tänään ne ovat häipyneet ja vapaat laineet liplattavat. Tuuli alkaa tyyntyä yöksi.
Olen saapunut kuin muuttolintu tänne mökille. Ensi töikseni kiskaisin isännänviirin salkoon. Siellä se liehuu iltatuulessa. Hiljaista ja rauhallista tuntuu olevan. Yhtään venettä ei ole vielä järvellä näkynyt eikä muilla mökeillä taida olla ketään.
Ihan pöllähtänyt on olo. Olen niin iloinen, että mökkikausi on taas alkanut ja saa olla täällä luonnon helmassa! Niin, ihan vapaaehtoisesti vaihdan sivustyksen helpottavat keksinnöt kuten vesivessan ja astianpesukoneen ulkohuussiin ja käsin tiskaukseen seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi. Ja vielä nautin tästä kaikesta!
Katse hakeutuu väkisinkin ikkunasta ulos järvelle... Niin ihanaa...
4 kommenttia:
Kiirettä kun pitäisit, niin voisit tehdä ekat jäljet järven pintaan.
Hyvää alkanutta mökkikautta! Takavuosina vietin aina mieluiten koko lomani mökillä...sai olla rauhassa - ei kiirettä minnekään. Mutta sitten, kun omakotitalo tuli maisemiin, niin mökkeily jäi.
Kari: En ole ensimmäinen. Joku jo uistelee vastarannalla.
Tita: Kiitos! rauhassahan täällä todella saa olla.
Omakotitalon kanssa mökkeily on ongelmallista, tiedän kokemuksesta! Nykyinen kerrostaloelämä onkin ihan tietoinen valinta, jotta voi olla koko kesän täällä ilman hermoilua kaupunkiasunnosta ja sen pihan hoidosta.
Niin tuo on: on omakotitalo ja mehiläiset ja sitten mökki, jossa haluaisin olla, mutta koti kutsuu, kun mies ei viihdy pitkiä aikoja eikä voi olla mökillä mehiläisten ja muiden hommien takia.ja minullakin nuo työtkin sotkevat mökkielämää aina silloin tällöin.
Mutta kun pääsee mökille, niin on todella mukavaa - siellä tulee oltua ulkona lähes koko valveillaoloajan.
Lähetä kommentti