maanantai 13. toukokuuta 2013

Osat vaihtuvat

Äitini on jo iäkäs, mutta ollut koko ikänsä virkeä ja erilaisia asioita harrastava. Pari vuotta sitten sairastetun rintasyövän jälkeen hän alkoi vähitellen jättää harrastuksiaan ja tämän talven hän on viettänyt hyvin pitkälti hiljaiseloa.

Olen yrittänyt kannustaa jatkamaan harrastuksia, mutta toisaalta pitää myös kunnioittaa vanhuksen itsemääräämisoikeutta. "Ei tartte, jos ei haluu!" Äiti nauttii nyt kotona olosta ja on iloinen ja tyytyväinen.

Kuntouttavasta päivätoiminnasta ei kuitenkaan luovuta. Siellä päivän aikana keskustellaan ajankohtaisista aiheista, jumpataan, tavataan vierailijoita ja tuttuja, virkistetään muistia sekä syödään lounas ja juodaan päiväkahvit. Tämän kaiken saa 13 eurolla. Varsinkin monimuotoisen liikunnan vuoksi pidämme päivätoimintaa erityisen tärkeänä äidille.

Viime aikoina äiti on välillä pohdiskellut, jos ei menisikään maanantaina tähän kuntoutukseen. Olen ottanut tavaksi illalla muistuttaa siitä, että herätyskello pitää laittaa herättämään, jotta ehtii menoon mukaan. Äiti on aamu-uninen ja valvoo myöhään, joten helposti nukkuu pommiin ilman heratystä. Tänäänkin soittelin aamulla puoli kahdeksan maissa ja tarkistin, että on lähdössä yhdeksäksi.

Vaikka äiti vähän vastentahtoisesti päivätoimintaan lähti, iltapäivällä hän oli intoa täynnä. Oli ollut kuntotesti, joka oli mennyt hyvin. Muut mukanaolijat olivat kaivanneet häntä, kun hän ei viime viikolla päässyt. Ruoka oli ollut hyvää ja kahvin kanssa jopa täytekakkua! Ensi kerralla on mukana srk:n tuttu pappi, jota äiti haluaa jututtaa. Äidin mieli on siis muuttunut ja on taas innolla toiminnassa mukana!

Muistan, kuinka lapsuudessa äiti kannusti harrastamaan monenlaista ja puhui aina ympäri, jos heikkona hetkenä yritin lopettaa. Nyt on osat vaihtuneet! Me lapset yritämme kannustaa olemaan mukana erilaisessa toiminnassa, joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Lähtemisen vaikeus on selvästi lisääntynyt. Kun saa itsensä liikkeelle, mukana olo on yleensä mieluista.

Päivät ja mieli vaihtelevat. Mukavalta kuitenkin tuntuu, kun äiti taas kokee osallistumisen hauskaksi ja iloisella mielellä odottaa seuraavaa maanantaita.

3 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Näin se on, osat vaihtuvat. Samoin oli minullakin äitini viimeisinä vuosina.

Jaana kirjoitti...

Vähän se osien vaihtuminen tuntuu surulliselta ja haikealta, mutta kuuluu ilmeisesti ihmisen elämänkaareen luonnollisena osana.

Tita kirjoitti...

Juu, näin on, että osat vaihtuvat jossain vaiheessa. Äitikin oli Loviisassa ns. päiväkerhossa. Eli taksi haki kello 9 kotoa ja olivat sitten palvelutalon ryhmähuoneessa kello 14 asti. Saivat lounaan ja päiväkahvin. Niin ja siihen oli mahdollisuus yhdistää saunotuspalvelu. Ja jos ei ollut hässäkkää, niin henkilökunta kävelytti myös ulkona. Ensin äiti vähän yritti, että ei hän mene, jne. Mutta kun kodinhoitaja kävi aamulla kello 8.30 laittamassa hänet lähtövalmiiksi niin ei auttanut kuin lähteä. Ja itse kävin aina tiistana illalla pakkaamassa saunakassin valmiiksi keskiviikkoa varten. On tärkeää nähdä muita ihmisiä eikä istua neljän seinän sisällä koko aikaa. Heillä oli siellä mahdollisuus pelata pelejä, oli yhteislaulua jne. Ja lisäksi ryhmä olis "seka"ryhmä eli oli sekä suomen- että ruotsinkielisiä.