Aamun postinhakumatkalla huomasin tongitun muurahaispesän tien varressa. Karhu? No, ei! Sen tiesin heti, vaikka olisihan ollut hieno ajatus kulkea samaa tietä metsän kuninkaan kanssa. Hyvin nopsaan hoksasin palokärjen olleen asialla. Kuopan pohjalta löytyi vielä linnun kakkaakin.
Palokärki syö mielellään sekä muurahaisia että niiden munia. Olenkin kuullut tämän komean linnun piippauksia mökin lähistöltä ja joitain viikkoja sitten itse lintukin osui näkösälle.
Komea otus ja suuri voima nokassa! Äänikin kantaa kauas ja on niin läpitunkeva, että muistan aikoinaan kissojen inhonneen koko lintua. Vatsat maata viistäen luikkivat heti verannalle turvaan, kun palokäki äänineen saapui pihapiiriin.
Vanha kansa ei pitänyt palokärjen saapumisesta pihaan. Tiesi huonoa! Minäkin pelkään, että ryhtyy hakkaamaan meidän vanhoja mökkejä säpäleiksi. Vielä se on kunnioittanut sopimusta, johon on präntätty, että pihan kannot kuuluu sille ja mökki ihmisille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti