perjantai 30. toukokuuta 2014

Sinfonia Lahti

Työpäivän päätteeksi ajelin Sinfonia Lahden konserttiin. Sääkin parani ja matkalla aurinko paistoi ihan kuumasti. Ennen konserttia kävin pikapikaa syömässä ja ehdin hoitaa yhden kauppa-asiankin.

Konsertti oli tosi ihana: Sibeliusta, Beethovenia, Kreisleria ja Mozartia. Kapellimestarina ja viulusolistina toimi Jaakko Kuusisto.

Minä olisin tosin kääntänyt ohjelmiston toisin päin, sillä Mozartin Jupiter-sinfonia oli nyt viimeisenä ja minä olisin sen halunnut kuulla alussa. Olisi ollut mukava päättää kevyempään saundiin, jota edusti Kreislerin Libesfreud ja -lied sekä sarjan muut osat sekä Beethovenin romanssit keväisessä kepeydessään. Nyt Mozart tuntui lopetuksena vähän raskaalta.

Orkesteri soitti hyvin, samoin solisti. Yleisö taputti neljä kertaa kapellimestarin takaisin lavalle ja kuulimme ylimääräisenä lisää Sibeliusta.

Iloisin ja kevein mielin ajelin mökille. Oli hyvä valinta lähteä konserttiin, vaikka yleensä en päättäjäispäivän aattona tällaista harrastakaan. Nyt ei ole juuri paineita huomiselle, kun oma luokka ei esitä ohjelmaa. 

Täällä mökillä ei juuri muuta ehdi kuin käydä nukkumaan. Huomenna juhlitaan...

torstai 29. toukokuuta 2014

Lepoa

                                             

Sadetta aamusta iltaan! Ei haittaa, sillä tällainen päivä on juuri lepoa varten. Nukuin aamulla toiveeni mukaisesti niin myöhään, etten ole varmaan vuoteen herännyt yli 11 tunnin yöunien jälkeen. Tosin aamulla tein heräämistä moneen otteeseen, mutta onneksi unta riitti.

Vaikka oli pyhäpäivä, iltapäivällä vähän siivosin. Vähän vain ;=)  On kivempi aloittaa lomaa, kun ei heti tarvitse imuriin tarttua. Huomenna en millään ehdi siihen puuhaan.

Yritin katsella, milloin sateessa on taukoa, jotta pääsisin hakemaan postia, mutta sitä rakoa ei tullu. Lehti on vieläkin laatikossa, kun en viitsinyt autolla lähteä noutamaan. Sen sijaan kuuntelin radiosta paperittomien klinikasta ja sen perustajasta Pekka Tuomolasta, nukuin ihanat päiväunet, luin lehtiä ja kuuntelin musiikkia. Lisäksi puhuin kaksi tosi pitkää puhelua ystävien kanssa. Rentouttavaa!

Illalla saunoin pitkän kaavan mukaan. Nyt kuuntelen Schönbrunnin kesäkonserttia Teemalta.  Ihanaa joskus vain olla ja tehdä mitä mieleen juolahtaa!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

...vai lyhyet päivät?

Vieläkin kuulee puhuttavan opettajien lyhyistä työpäivistä. Ehkä tänäänkin joku on päivitellyt, miten opet saavat aikansa kulumaan, kun oppilaiden työpäivä oli  vain klo 8-12. 

Niin... Kun oppilaat häipyivät, minä jäin muiden työtovereiden tavoin jatkamaan päivää: Kirjoitin todistukset, päivitin sähköistä reissuvihko Wilmaa, hoitelin koulun juoksevia asioita, siivosin luokkaa ja vaikka mitä muuta. Klo 17 kiskaisin itseni irti hommista, vaikka niitä jäi vielä paljon tekemättä ja lukitsin koulutalon ovet.

Tämä työpäivä oli ihan normisellainen eikä mikään erikoistapaus. Olisin tietenkin voinut lähteä aiemmin ja ottaa mukaani töitä kotiin. Olen vain jo vuosikymmenen ajan tehnyt lähes kaikki koulussa ja kotiin tuon vain kokeiden korjauksia silloin tällöin. Niitäkin teen usein luokassa.

Että se niistä lyhyistä opettajien työpäivistä! Ihan yhtä pitkiksi ne venyvät kuin muidenkin työtä tekevien. On ehkä vaikea ymmärtää, että opettajan työjärjestys ei ole sama kuin oppilaiden. 

Huomenna saa vetää henkeä ennen viimeistä puristusta. Tänään jo veisattiin kevätkirkossa suvivirttä. Jotain omasta tunnelmastani puuttui, kun sää oli niin kolea. Ehkä lauantaina tuntuu todellisemmalta.



tiistai 27. toukokuuta 2014

Tuoksuu


Sunnuntaina kerätty kielokimppu tuoksuu vieläkin huumaavasti pöydällä. Vaikka ne olivat nuppusia kerätessä, ovat ne nyt auenneet täyteen kukoistukseensa. Niin kaunista!

Virittelin yhden lisäpatterin käyttöön, sillä ulkona oli aamulla 5 astetta ja kohta taitaa olla saman verran. Eipä lämpötila kovin korkealla käynyt päivälläkään. Hieman tuntui viileältä mökille tullessa ja minähän en täällä viitsi palella! 

Työkavereiden kanssa vietettiin hauska iltapäivä kahvitellen, lauleskellen ja muistaen pois lähteviä kollegoita. Illan suussa olin kokouksessa ja kotiin tultuani juttelin pitkään ystävän kanssa. Hän lähtee pariksi viikoksi ulkomaille, joten kesä on jo pitkällä, kun seuraavan kerran tapaamme. Hmmm... onneksi on kännykät keksitty!

Jaksankohan vielä tehdä arviointeja vai laiskottelenko vain?

maanantai 26. toukokuuta 2014

Sataa...

                                                

Sataa, sataa ropisee... Iltapäivällä vielä paistoi aurinko. Töistä tultuani kylvin purkkeihin kesäkukkien siemeniä, jotka osuivat käteeni kassin pohjalta. Taisivat tulla jonkin kylkiäisenä joskus keväällä. Katsotaan, nouseeko sieltä myöhemmin mitään.

Kantelin kukkia sateen suojaan ja nyt ropisee. Sade tekee hyvää, sillä viikonlopun ukkoset kiersivät tämän kohdan. Hyvä, että viilenee. Oppilaat jaksavat paremmin tämän viimeisen viikon koulussa, sillä keväällä keskittyminen on suoraan verrannollinen säähän ja lämpötilaan. Eipä silti, ei sitä aikuinenkaan ole töissä parhaimmillaan hellesäällä!

Suuri muutos on tulossa viileämpään suuntaan. Pitää katsella huomiseksi lämmintä päälle. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kuin pieni loma


Helteinen, ihana viikonloppu takana. Mökki on hiljentynyt. Vilkkaan ja hauskan viikonlopun jälkeen nautiskelen illan hiljaisuudesta rantakivellä joutsenia kuvaten, vaikka telkkarissa olisi EU-vaaleja sekä lätkän kultapelikin tarjolla. Järvi on tyyni tuulisen viikonlopun jälkeen, hiljaisuuden rikkoo lintujen äänet.

Tuntuu kuin olisi ollut pienellä kesälomalla. Nyt on niin nautittu kesäsäästä, lämmöstä, luonnosta, hyvästä seurasta ja ruoasta, että jaksaa hyvin puurtaa viimeisen työviikon. On täällä kyllä töitäkin tehty. Eilinen ilta sujui arvostelujen parissa.

Käytiin illalla pikapikaa kaupungissa. Äsken suihkuttelin auton puhtaaksi kurasta, sillä matkalla kuurotteli vettä oikein kunnolla. Nyt tekisi vielä mieli pulahtaa iltauinnille. Aivan uskomattoman hieno ilta, taas kerran, eikä sisällä malttaisi olla lainkaan.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Hellepäivän hauskuutta

                                     

Jo aamulla herätessä tunsi hellepäivän aavistuksen. Oli lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Syötiin aamupala ulkona ja postinhakuretken jälkeen oli pakko käydä uimassa. Siitepölyä oli taas tullut rantaan, mutta huiskin sitä käsillä kauemmaksi, jotta löysin selkeämpää vettä. Uiminen virkisti ihanasti.

Ajattelin nopeasti lukaista pihakeinussa päivän lehden, mutta en ehtinyt: Pikku Samuel saapui ja siitähän alkoikin hauska päivä. Hän esitteli ensimmäiseksi lelujaan ja alkoi tarmokkaasti kastella kukkia. Ämpäri laitettiin keskelle pihaa ja kun sitä vain ehti täyttää ahkerasti, niin poika viihtyi kastelukannunsa kanssa lotraten.

Välillä leikittiin suvun vanhoilla leluilla, joista iäkkäämmät taitavat olla jo 50-vuotiaita. Kukin vuorollaan on niillä itseään viihdyttänyt. Päivittelimme, miten vihreä vieterisammakko jaksaa vieläkin heittää volttia kuten joka kesä vuosikymmenten ajan. Nykylelut olisivat jo aika päiviä sitten olleet palasina!

Kun pikkumies lähti äitinsä kanssa kotimatkalle, lähdin henkiseksi tueksi tankkaamaan heidän autoaan. Sisareni onnistuu aina sohlaamaan autonsa bensatankin korkin kanssa = ei saa sitä auki ja nyt oli pakko saada polttoainetta. Nauroimme hervottomana, kun emme löytäneet vipua, millä ulommaisen läpän saa auki. Juuri kun olimme soittamassa miesväelle, hoksasimme että se vain avataan kädellä ilman mitään vipua. Seuraava probleema olikin korkki, jonka lopulta minä onnistuin avaamaan pitkän pähkäilyn jälkeen. Ei ole Chryslerin tehtaalla insinöörit halunneet suunnitella mitään yksinkertaisia ratkaisuja! No, auto saatiin tankattua ja hyvät naurut kaupanpäälle!

Tuntuu kuin kesä olisi jo pitkällä! Pari hellepäivää ja akut ovat latautuneet kummasti talven jäljiltä. Niin kaunista, niin lämmintä, niin ihanaa... ja vasta toukokuun viimeinen viikko alkamassa! 

Tätä kirjoittaessani joutsenia on lipunut ohitseni useampiakin, käki kukkuu, ilta-aurinko kimaltelee laineilla. Täydellistä!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Räjähdys


Kevät on räjähtänyt lähes kesäksi. Hellettä, yhtäkkiä puhjennut vihreys, melkein täysikokoiset koivun lehdet... Uskomatonta, miten nopeasti luonto puhkeaa kasvuun, kun lämpöä vain on tarpeeksi. 

Tänään en jäänyt yhtään ylimääräistä kuhkimaan kouluun, vaan lähdin nopsasti tänne rannalle. Tarkoitus oli käydä heti uimassa, mutta äimistyneenä katselimme keltaista puuroa rannassa: Tuuli oli työntänyt meille koko järven siitepölyt ja siihen puuroon ei kyllä viitsinyt kastautua. 


Koko iltapäivä ja ilta on kulunut ulkona. Siivosin verannat siitepölystä, leikkelin ruohoja, tutkin kukkia, seurasimme lintujen pesintää ja huomasin, että poikasetkin jo sirittelevät yhdessä pöntössä. Arviointeja pitäisi tehdä, mutta tänään en kyllä jaksa. Nautin...

Koko pitkän talven olen unelmoinut blogin päivityksestä leppeässä kesätuulessa. Tässä istun verannan korituolissa, lämpöä vieläkin pitkälti yli 20 astetta, aurinko laskee, ei hyttysiä, aurinkoinen viikonloppu edessä. Ah, tätä onnea!

torstai 22. toukokuuta 2014

Taas tavattiin!


Töiden jälkeen lähdin nopeasti käymään viirupöllön maisemissa pitkän putken kanssa. Sää oli helteinen ja minulla oli vielä illalla kokous, jonka vuoksi piti notkua kaupungissa. Siispä pääsisin vähäksi aikaa luonnosta nauttimaan kaiken kiireen keskellä.

Pöllö ei ollut kannossa, joten sillä ei siellä pesää ole. Katselin ympärilleni ja kuulin rapinaa maasta. Kun tähtäsin kameran linssin läpi, näin punajalkaisen sammakon. Olin niin hidas painamaan laukaisijaa, etten ehtinyt saada kuvaa. Sammakko hävisi lehtien sekaan. Mitä ihmeen lajia se oli, kun jaloissa vilkkui punaista?

Katselin kameran linssin läpi maastoa ja yhtäkkiä näin viirupöllöni maassa varjossa. Siinä se lepäili helteisenä hetkenä eikä taaskaan minusta kauheasti välittänyt. 

Olin niin iloinen, kun tapasin sen. Mahtavaa! Tämän elämyksen turvin jaksoin istua illan kokouksessa. 

Äsken tulin iltauinnilta. Vesi on lämmennyt parissa päivässä kovasti. Tosi kiva, että kaunis sää jatkuu viikonloppunakin.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Luontoretkellä




Luontoretki oli oppilaiden kanssa tänään nimensä veroinen. Pyöräilimme läheiselle luonnonsuojelualueelle ja patikoimme Kurrenkierrosta. Kun pysähdyimme eväiden syöntiin luontokirkon penkeille, jalkoihimme tupsahti pieni, kesy oravan poikanen.


Hätistelin oppilaita kauemmaksi, jotta poikanen saa olla rauhassa, mutta vielä mitä: Se seurasi lapsia kuin hai laivaa ja lopulta yritti kiivetä housunlahkeita pitkin! Oli siinä minulla varjelemista, kun yritin pitää oppilaat ja oravan erossa toisistaan.


Orava oli tietenkin suloinen kuin mikäkin ja niin pieni. Oppilaat olivat haltioissaan. Lopulta lähdimme reippaasti astellen pois, jotta se ei olisi lähtenyt meitä seuraamaan. Olikohan sitä ruokittu, kun oli niin ihmisten perään?


Kun eläinseikkailusta oli selvitty, kiipesimme näköalatorniin. Muutamilla meistä oli korkean paikan kammo, mutta voitimme pelkomme ja kiipesimme ylös asti jyrkkiä portaita. Ihanat olivat maisemat! Minä näin kotinikin.


Laskeuduimme tornin juurelta  portaita pitkin vanhaan hyppyrimäen monttuun. Siellä oppilaat leikkivät ja juoksentelivat pitkin ja poikin. Näkyi kuulemma ketunkolo ja käärmeenpesäkin!

Olin yksin liikkeellä 25 oppilaan kanssa, sillä avustajamäärässämme oli vajausta enkä saanut ketään muuta aikuista mukaamme. Hyvin pärjäsimme silti, vaikka pyöräletka venyi aika pitkäksi. Onneksi pyörille ei sattunut mitään eikä kukaan kaatunut. Kaiken lisäksi oppilaat käyttäytyivät oikein mallikkaasti. Kiva retki!