Keskiviikkona löysin ensimmäiset leskenlehdet. Aurinkoisella rinteellä niitä oli muutamia, mutta varmaan kohta nousee lukuisa määrä auringon helliessä maata ja lumien sulaessa. Äidille näitä aina kerättiin lapsena, ja laitettiin pieneen lasipurkkiin keittiön pöydälle.
Nokkosperhosia olen nähnyt jo useita, samoin sitruunaperhosia. Lapsena yritettiin nähdä keltainen perhonen ensimmäisenä talven jälkeen, sillä se toi onnea. Suruvaipan näkemistä ei toivottu. Senhän nyt tiesi, mitä tumma perhonen olisi tuonut tullessaan! Liekö lapset keskenään keksineet tämän leikin. Tosin vanhempi väkikin sen tiesi omasta lapsuudestaan, joten sukupolvelta toiselle taitaa olla tämä perinne siirtynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti