Susiasiaa

 

Kuuntelin eilen Suomen riistakeskuksen suoran lähetyksen netin kautta Kuhmoisten ja Jämsän alueen susitilanteesta. Mielenkiintoista asiaa. 

Ensin oli lyhyt katsaus sudesta yleensä. Aika paljon tiedänkin, mutta uutta oli reviirin laajuus, joka riippuu paljon saaliseläinten saatavuudesta, ja on keskimäärin 1200 km2. Reviirillä elää lisääntyvä uros ja naaras sekä niiden jälkeläiset.

Tilaisuudessa tarkasteltiin alueen susikannan tilaa ja samalla kurkistettiin koko Suomen eri susilaumojen sijaintia. Varsinais-Suomi oli hyvin edustettuna, koska sieltä saaliseläimiä löytyy.

Tilaisuuden tärkein asia oli keskustella susikannan hoitosuunnitelman mukaisen reviiriyhteistyöryhmän perustamista ja pohtia sen roolia. Tästä osuudesta en niin kiinnostunut ollut, joten puuhailin samalla muita asioita, kun toisella korvalla kuuntelin. 

Kaksituntinen hurahti nopeasti. Olen aiemmin livenä osallistunut joihinkin paikallisiin tilaisuuksiin, joissa susia on käsitelty. 

En ymmärrä susien ympärillä käytävää vauhkoontunutta keskustelua alueella, jossa susikanta on vähäinen tai laumaa ei ole laisinkaan. Enemmän kannattaisi huolta kantaa paikallisista rattijuopoista. Jos susi matkallaan ohittaa asutusalueen ja häipyy sen siliän tien metsien pimentoihin, ei tällaisesta sudesta paljon tarvitse välittää. Kuitenkin yleensä polemiikki alkaa.

Sen sijaan ihmisten nurkissa pyörivä susi ei sinne kuulu ja jotain pitää tehdä. Samoin susille, jotka helpon ruoan toivossa saalistavat lampaita tai vasikoita laitumilta. Onneksi näihinkin on tarjolla esim. susiaitoja - tosin pystytyksestä tulee maanomistajalle vaivaa, vaikka aidat ilmaiseksi saisikin. Tappaminen on se viimeinen ja onneksi tarkasti luvilla säädelty keino. 

Itse en ole koskaan sutta luonnossa nähnyt, vaikka haluaisinkin. Totuuden nimessä säikähtäisin varmasti mielettömästi ja tiedä häntä, miten reagoisin. Aikoinaan sudet kerran juoksivat järven jäällä mökin  ohitse 😊, kun vuonna 2007 ammuttu pantasusi Ursa vielä oli hengissä. Nyt ei pannoitettuja susia taida olla luonnossa yhtään. Dna-näytteitä otetaan paljon, jotta laumojen susia saataisi yksilöityä. Hyvä, että tutkimusta tehdään ja keskusteluyhteyttä pidetään yllä kaikkien tahojen kanssa, joita sudet kiinnostavat tai joita niiden toiminta koskettaa. Susi kun kuuluu Suomen luontoon.

(Kuvat 2019 Ähtärin eläinpuistosta)