Syyskuu on alkanut - ensimmäinen syksyn kuukausista. Viime vuonna pihlajat kukkivat kauniisti ja marjoja tuli aivan hirveästi. Tänä kesänä näkyi kukkia jonkin verran, mutta ainoatakaan marjaterttua en ole tavannut. Lehtiäkin on syöty, joten pihlajanmarjakoi on varmasti ollut voimissaan.
Vuosi sitten keräsin pihlajanmarjoja, ja oppilaiden kanssa askarreltiin rautalangan avulla kauniita syyskoristeita. Loput marjat laitoin pöllien päälle mökkitaiteeksi. Tänä syksynä ei pihlajanmarjataidetta tule...
Eikä oikein tiedä sienistäkään! Heinäkuun lopulla kerättiin jo kantarelleja ja muutamia orakkaita, nyt ei löydy kuin yksittäisiä. Tateista ei ole tietoakaan eikä kauniista kärpässienistä. Aika näyttää, paraneeko sienisato. Suppilovahveroita yleensä aina myöhemmin löytyy, on sitten muiden sienten tilanne mikä tahansa.
Onneksi sentään lehtiä putoilee. Tänään löysin ensimmäisen kauniin punaisen haavan lehden tieltä. Mökin nurmikolle on pudonnut jo sinne tänne kellertäviä tai rusehtavia koivun lehtiä. Saa nähdä, millainen ruska tulee.
Sää on todella viileä. Tänään aamu-uinnille pulahtaessamme ilma oli viisiasteista ja kävelylle lähtiessä mittari näytti kahdeksaa, onneksi kuitenkin plusasteita. Käsineet piti jo etsiä käteen. Pohjoistuuli puhalsi koleasti ja järvellä oli vaahtopäät, mutta tuulen suojassa auringonsäteet edelleen lämmittivät. Viileys jatkuu, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja mukavaa takkatulen loisteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti