Pariksi seuraavaksi päiväksi on lupailtu sateita, joten eilen lähdimme mökille puuhailemaan syyshommia. Mökin mustikkarinne oli ihanasti punertunut ja luonto näytti syksyiseltä. Vain sienet puuttuivat. Niitä oli harvakseltaan vain muutamia.
Laittelin verantojen kalusteita sisälle, mutta kukkia jätin vielä purkkeihin. Samettiruusut ja orvokit kukoistivat, joten ne ehtii laitella pois myöhemminkin. Vesiputket puhallettiin tyhjiksi kompressorilla ja lämmityskin katkaistiin. Näillä sähkön hinnoilla olen ihan onnellinen, että on vanha mökki, jonka voi jättää talvella kylmilleen.
Tullessa nähtiin kauriita läheisellä pellolla. Järvi oli melkein tyyni, kuikat uiskentelivat ja harvakseltaan huutelivat. Välillä luonnon hiljaisuuden rikkoi Hornettien (?) huumaava meteli. "Leivän ääni", sanoi lentokonetarkastajana toiminut isäni aikoinaan. Hävittäjien jyly ei kyllä koskaan häiritse minua mökillä ollessa, eikä varsinkaan nyt, kun turvallisuusasiat ovat jatkuvasti ajankohtaisia.
Sillä aikaa, kun minä puuhastelin verantojen kimpussa, klapipino taas kasvoi. Ladoin lopuksi puita liiteriin. Vielä on pöllejä jäljellä halottaviksi, ja osa toivottavasti lähtee sisareni perheeseen. Kyllä kahdesta isosta koivusta tulee mahdottomasti polttopuuta!
Haapa, joka on odottanut pari vuotta myös kaatamista, on kuorittu rungosta, jotta myöhemmin ei nousisi vesoja joka paikkaan. Tänä kesänäkin se teki harvakseltaan lehtiä, jotka nyt ovat punaisena maassa. Todella kauniin värisiä!
Vielä on mökillä pikku puuhia, mutta suurin osa on jo tehty. Kun tulee kauniita syyspäiviä, sinne on ilo mennä nautiskelemaan syysluonnosta termarissa olevan kuuman juoman kera - puhumattakaan aurinkoisista talvipäivistä. Nyt on kerrankin aikaa nauttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti