perjantai 16. syyskuuta 2022

Tuttuja maisemia

 


Sallan tutuissa maisemissa saimme taas ruskassa retkeillä.
Riippumatot tunturin laella olivat veikeät. Ne olivat jo viime syksynä ilahduttamassa.


Jotenkin vain tuntuu, että maa kohoaa vuosi vuodelta ja niinhän se on.  ;>)
Toisaalta ylöspäin meno on helpompaa kuin alastulo.


Maisemat ovat sykähdyttäviä vuodesta toiseen ja mieli lepää.


Viikon aikana ruska oikein leimahti - oranssinkeltainen hehkui.
Kuvat ovat ensi päiviltä, jolloin ruska selvästi oli vielä laimeampi.


Pitkospuita ja esteettömiä reittejä on laitettu kuntoon, kun vuoden alussa kansallispuisto aloitti.
Paljon ovat vierailijat lisääntyneet koronavuosien aikana, joka on tietenkin hyvä asia kunnalle.
Suomi-matkailu on löydetty!


Kitkajoella pitää pysähtyä aina Itä-Lappiin mennessä.


Poroja tavattiin puolentoista viikon aikana satakunta ja yksi hirvi. 
Minä pidin huolta laskennasta. 
Näin paljon poroja ei koskaan aiemmin olla Lapin matkalla nähty.


Isolle Pyhätunturille vievän polun varressa oli kauniita kääpiä monessakin kohtaa.


Silmä lepäsi niin kaukaisuudessa kuin lähelläkin.
Harmi, että vanhenevan kännykkäni kuvat eivät toista värejä ihan luonnollisessa loistossaan. 
Kunnon kameraa en tällä kertaa ottanut laisinkaan matkalle mukaan.


Hiljainen kansa Suomussalmella toivotti hyvää kotimatkaa!

Ei kommentteja: