Tänään päivällä uimaan mennessä laiturin tyvessä kävi kova kuhina ja melske: Salakan kutu oli käynnissä. Katselin ja kuvasin sitä lumoutuneena, sillä edellisen kerran olen osunut paikalle kauan sitten lapsuudessa. Silloin useanakin kesänä ihmettä seurattiin. Nyt aikuisena en muista nähneeni tätä näytelmää kertaakaan.
Salakat parveilivat kutemassa rannan pituudelta kivien päällä ja laiturin alla. Kova oli kuhina eivätkä ne juuri kiihkon melskeessä häiriintyneet edes ihmisten uimisesta. Mielenkiintoista oli niitä seurata. Välillä ne molskivat lähes pinnan päällä veden pärskiessä. Harmi, että kamera ei oikein pysynyt perässä tai oikeammin objektiivi olisi pitänyt olla erilainen. No, kivat muistot jäivät!
2 kommenttia:
Wau, hieno luontokokemus! (En ole tainnut koskaan nähdä yhtään salakkaa.)
Ja uimaankin olet jo uskaltautunut. Minä en ole päässyt vielä edes uimakelpoiseen rantaan... Ensi viikolla mökille!
Kiva, että pääset nauttimaan mökkeilystä. Jospa ilmatkin lämpenisivät.
Lähetä kommentti