Ulkona sataa. Juhannusruusu rannassa on eilen avannut ensimmäisiä kukkiaan, mutta nyt niitä ei pääse ihastelemaan.
Luulin äsken ukkosenkin jyrähtelevän, mutta ääni olikin koelentueen Hornetista. "Leivän ääni", kuten edesmennyt isäni tapasi sanoa. Koskaan eivät ole mökkipitäjän lentokonetehtaan koneiden äänet häirinneet minua. Ihmettelen joskus ihmisten narinaa lentomelusta täällä maalla, sillä niin harvoin sitä kuitenkin kuuluu. Toista on esim. Helsinki-Vantaan lähistöllä...
Sadepäivänä on hyvä hoitaa asioita. Olen pisaroiden ropistessa mökin kattoon varannut lääkäriajan turvonneelle polvelle, autolle huollon, tehnyt päivälehdelle jakelun keskeytyksen ja sopinut muutaman tapaamisen keskiviikolle. Mukavaa, kun osan voi hoitaa netissä ja loputkin puhelimitse takaisinsoitolla.
Kun sateessa tuli pieni tauko, kävin pesemässä pihassa auton. Sopivaa sadepäivän hommaa sekin. ;>)
2 kommenttia:
"Leivän äänestä" tuli mieleen lapsuusmuisto: tietyllä tuulella (harvoin) kotikaupunkiini kulkeutui pahaa hajua sulfiittiselluloosatehtaasta kymmenien kilometrien päästä. "Raha haisee", oli isälläni tapana sanoa.
Muistelen, että ennen hornetit jyristelevät tiistaisin. Ne menevät myös meidän mökin yli. Ei tosiaankaan haittaa, kun niin harvoin lentelevät. Käsittämätöntä, miten nopeasti ne liikkuvat paikasta toiseen.
Välillä täällä taivaalla pörrää myös helikoptereita. Eräänä kesänä oli kiva seurata laiturilta, kun ne "leijuivat" aivan veden pinnassa. Mitä lie harjoittelivat...
Lähetä kommentti