lauantai 25. kesäkuuta 2016

Juhannuspäivän mietteitä


Valkeat aamut tulevat
ihanassa saatossa
peittäen kasteisilla hiuksillaan
maan heräävät kasvot.
Hypähdellen nousevat metsistä
pienet helmenkirkkaat laulut
taivaan siniseen kelloon.

On liian onnellista
elää näinä valkeina aamuina.
Riemu on palannut sydämeeni
kuin muuttolintujen parvi.
Tahtoisin särkyä kasteen lailla
heläjävään, siniseen kelloon!

(Katri Vala)

Juhannuksen valkeat yöt, laineen liplatus, lämpö puolen yön aikaan... Kyllä kesä on ihanaa aikaa! Olemme saaneet viettää sään puolesta mukavaa juhannusta, kun on ollut aurinkoa ja lämmintä. Tätä sitten muistelemme talven kylmän ja pimeyden keskellä!

Linnut laulavat ja ruokkivat poikasiaan. Tänään söin ensimmäisen sinisen mustikan. Enpä muista, milloin aiemmin olisin juhannuksena jo mustikan makua suuhuni saanut. Kaikki on nyt niin aikaisessa. 

Istun verannalla pienessä tuulenvireessä. Hyttysetkin ovat haihtuneet omille teilleen. Ilta-auringon säteet lämmittävät ja jostain kuuluu uivien lasten iloista polskintaa. Kiitollisena nautin juhannuksesta, nautin kesästä...

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Kaikki on kovin aikaisessa täönä vuonna. Kukat ovat pian ohimenneet ja tosiaan: marjat kypsyvät vauhdilla. Nuo mustikatkin.

Jaana kirjoitti...

Ensi viikolla pitää ehkä jo ryhtyä mansikoita säilömään...