perjantai 11. maaliskuuta 2016

Vuodeosastolla


Äiti on ollut sairaalakierroksella runsaat kaksi viikkoa. Oman kaupungin vuodeosastolla ei aluksi ollut paikkaa, joten hän kierteli tiputushoidossa kahdessa muussa sairaalassa. Nyt häntä on hoidettu omalla vuodeosastolla, joka on minulle tullut varsin tutuksi, kun lähes joka päivä olen siellä vieraillut.

Pienetkin lääkemuutokset tai lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat vanhuksen elimistössä saada katastrofin aikaiseksi. Äidillä suuria ongelmia aiheutti verenpainelääkkeen vaihto. Uudesta lääkkeestä hän meni aivan sekaisin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Äiti oli jo toipunut aika virkeäksi, kun uutta lääkettä kokeiltiin ja päivässä tuli hurja takapakki. Hän ei jaksanut yhtään mitään, koko ajan oli huono olo ja ajatukset aivan sekaisin. Tiesin heti, että syynä oli lääke. Lääkäri halusi kuitenkin kokeilla vähän pitempään, kun usein haittavaikutukset menevät ohitse parissa päivässä. Ei äidillä. 

Viikon käytön jälkeen lääke lopetettiin ja heti seuraavana päivänä äiti virkosi elävien kirjoihin. Oli ihana huomata, kuinka ympäristö alkoi kiinnostaa ja äiti jaksoi keskustella sekä kysellä meidän lastenkin kuulumisia. Tuli hyvä mieli tänäänkin, kun luettiin päivähuoneessa Pekka Halosesta kertovaa kirjaa ja katseltiin kuvia hänen töistään. Huonovointisuus oli tiessään.

Liikkuminen, erityisesti ylösnousu sängystä ja tuolista on vaikeaa. Rollaattorin kanssa äiti kyllä kipittää kovaa vauhtia, kun vain pystyasentoon pääsee. Verenpainetta seurataan. Ensi viikolla ehkä kotiutetaan ja se on sitten taas oma juttunsa. Saa nähdä, onnistuuko kotona asuminen kotihoidonkaan tuella. Aika näyttää. 

Päivä kerrallaan...

4 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Onneksi äitisi saa olla nyt omalla paikkakunnalla, niin pääsette helpommmin vierailemaan hänen luonaan.
Olipa hankala verenpainelääkkeen kokeilu!

Jaana kirjoitti...

Niin oli! Onneksi nyt näyttää paremmalta.

Tita kirjoitti...

Toipumisia äidillesi. Itsellä onneksi entisen työpaikan ja aviomiehen kautta tietoa lääkkeistä eli hieman pystyin äidin lääkitystä valvomaan.

Jaana kirjoitti...

Kiitos! Onneksi meilläkin on tuo alan ammattilainen eli sisareni.