sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

KLL

                   

Nuorena aikuisena sitä kuvittelee olevansa kova kuin kallio. Elämän tuulet ja tuiskut kestetään. Mitä vanhemmaksi tulee, sen realistisempana näkee fyysisen haavoittuvaisuutensa: Voimat alkavat hiipua armotta jossain vaiheessa ja erilaisia vaivoja tulee.

Äitini on ollut vuodeosastolla hoidettavana jo nelisen viikkoa. Kaikkien muiden harmien lisäksi elämänkumppaniksi tuli kolme kirjainta: KLL.

Krooninen lymfaattinen leukemia eli KLL on meille varsin tuttu sairaus, sillä isäni sairastui siihen aikoinaan 48-vuotiaana. Nyt oli kahdeksankymppisenä äidin vuoro. On hyvin harvinaista, että molemmilla aviopuolisoilla on sama verisairaus. Kaipa tämä on eräänlainen "lottovoitto".

Äidin kohdalla olimme sitä jo pari vuotta uumoilleet, mutta viimekeväinen kaatuminen vei voimavarat lonkkamurtuman hoitoon. Nyt oli aika tehdä diagnosointi päätökseen. KLL on hitaasti etenevä leukemia, jota ei hoideta ennen kuin on pakko. Tämän vuoksi diagnoosilla ei ollut kiirettä, sillä sairaus on rauhallisessa vaiheessa. Nytkin äitiä vain seurataan ja seuraava kontrolli on 6 kk päästä.

Diagnoosi selittää väsymyksen ja vähittäisen veriarvojen huonontumisen. Hyvä, että sairaus tiedetään, sillä se auttaa meitä kaikkia ymmärtämään paremmin äitimme vointia. Varjopuolena on kuitenkin vanha sanonta: "Tieto lisää tuskaa." Jos vanhemmalla on todettu KLL, lasten riski sairastua samaan on seitsenkertainen, puhumattakaan siitä, että molemmilla vanhemmilla on KLL, kertoi eräs tutkimus. No, minun kohdallani riski on realisoitunut, kun 15 vuotta sitten sairastin lymfooman, joka on läheistä sukua leukemialle. Minulle sanottiinkin silloin, että huonolla onnella sairauteni voi muuttua leukemiaksi. Silloin oli varjelusta, kun lymfoomani saatiin hyvin hoidetuksi.

Elämässä ei voi valita asioita, joita joudumme kohtaamaan. Ne vastaanotetaan, mitä annetaan. Lapsuudenperheessäni on nyt todettu vuosien varrella meillä neljällä jäsenellä yhteensä 5 syöpää ja yksi syövän esiaste. Toisaalta syöpä on niin yleinen nykyään, että jo joka kolmas siihen elämänsä aikana sairastuu.

Aurinko paistaa ja palmusunnunnuntain virpojat kävivät tervehtimässä. Kevät ja pääsiäinen edessä, joita ilolla odotan. Valo lisääntyy, varjot väistyvät ja elämä kantaa eteenpäin...

4 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Luin netistä, että Kroonisen lymfaattisen leukemian aiheuttajaa ei tunneta. Tauti ei ole periytyvä eikä tarttuva.Keskimääräinen elinaika taudin toteamisesta on 10–12 vuotta. Joten äitisi elinikä ei ehkä muutu tuon taudin takia kovinkaan paljon ?
Tosiaa: syöpä on hyvin yleinen ja etenkin, mitä vanhemmiksi tulemme, sen useammin löytyy jotakin lajia syöpää. Jokin etenee hyvin nooeasti, jokin antaa eloa pitkäänkin.
Voimisia syöpätiedon kanssa!
Hyvää palmusunnuntaita.

Jaana kirjoitti...

Kiitos!

Vanhaa tietoakin netistä löytyy. Viime aikojen tutkimukset ovat osoittaneet, että ensimmäisen asteen sukulaisilla on korkeampi riski sairastua KLL:ään. Esim. KLL:n potilasoppaassa tämä jo nykyään todetaan. Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että 17 prosentilla ensimmäisen asteen sukulaisista löydettiin KLL:n esiasteita soluista. Tauti ei tietenkään suoraviivaisesti periydy. Myös aiemmin sairastetut syövät voivat joskus aikaansaada leukemian, ns. sekundaarisyövän.

Kroonista lymfaattista leukemiaa on monenlaista: rauhallisesti käyttäytyvää ja aggressiivista. Isäni sairasti sitä kolme vuotta ennen kuolemaansa. Etukäteen on vaikea sanoa, miten se käyttäytyy äidin kohdalla. Aika näyttää.

Maisakaisa kirjoitti...

Luulen, että minunkin isälläni diagnosoitiin krooninen lymfaattinen leukemia. Veljeni oli hänen kanssaan lääkärissä, ja ainoa tieto, jonka minä sairauden nimen lisäksi sain, oli, ettei vanhuksilla hoideta mitenkään. Isän kuolintodistuksessakaan sairautta ei mainittu lainkaan, joten ei siitä todellakaan ole sairaalassa tai hoitopaikassakaan välitetty. Lyhenne KLL on minulle ennestään tuntematon.

Hyvä tietää, että on siis iso riski sairastua siihen(kin). No, ehkä Alzheimer ehtii ensin, kun on perimä molemmilta puolilta...

Jaana kirjoitti...

Maisakaisa: Ei se iso riski ole, mutta kuitenkin suurempi kuin niillä, joilla ei lähisuvussa tätä sairautta ole. On kuitenkin hyvä mainita lääkärille lähisukulaisen KLL:stä, jos itseltä jotain diagnoosia aletaan selvittää. Näin mainittiin KLL:n sivuilla.