torstai 22. tammikuuta 2015

Salasanojen viidakko

Mitään ei pysty tekemään netissä ilman kirjautumista. Olen kohta kurkkuani myöten täynnä salasanoja, jotka pitäisi eri asiayhteyksissä myös muistaa.

Tänään ilmoittauduin kahteen koulutukseen. Sekään homma ei onnistunut ilman tilin luomista ja taas on yksi salasana lisää. Olen kehittänyt itselleni tähän systeemin, mutta silti tuntuu, että muistettavaa on liikaa. Pakko myös käyttää muistin tueksi jippoja, sillä muuten pelkään, että tämä viidakko kohta nielaisee minut syvyyksiinsä.

Mitenkähän kuvitellaan vanhusväestön hallitsevan salasanaryppäänsä, kun työikäinenkin - normaalilla muistilla (?) varustettu - meinaa kuukahtaa tähän taakkaan? Miten minulle käy, kun vanhenen?

Toivottavasti kohta keksitään ihan muut tavat kirjautua palveluihin. Voisikohan sormenjälkitunnistetta kehittää? Se kun kulkee aina mukana eikä siihen liity muistamista. Mielenkiintoista seurata, mitä tästä salasanasopasta vielä kehittyy!

3 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Tänään juuri miehen kanssa pohdimme, miten yhteiskunta selviää teitoliikenteen kanssa, jos tulevat pitkät sähkökatkot. Nythän itäisessä Suomessa on ollut jo hankaluuksia kännyköiden toimimisen kanssa. Entä jos itänaapuri hyökkää ja kyper... miten selviämme, siis salasanoista puhumattakaan

Amir Näveri kirjoitti...

Salasanoihin voisivat vihdoin saada jonkun yhteisen järjestelmän, tosin sen jälkeen jos joku saa salasanan tietoon niin sillä pääsee kaikkialle. Tai sitten joku muu hieno uutuus systeemi :)
Sormenjälki yms. skannaukset kun tulevat siirtymään suuressa mittakaavassa hamaan tulevaisuuteen.
Sitten kun itse koettaa pitää joka paikassa samaa salasanaa niin eihän se onnistu kun kaikilla on erilaisia vaatimuksi salasanaksi - jo vaatimuksen yhtenäistäminen olisi IN.
Nimimerkki muistissa 48 salasanaa netinviidakkoon :)

Maisakaisa kirjoitti...

Jo pelkästään työpäivän aluksi on muistettava kolme eri salasanaa, jotta ylipäänsä voi töitä kunnolla aloittaa. Lisäksi on eri salasanat työajanseurantajärjestelmään, poissaolonilmoitusjärjestelmään jne.

Kun tietokoneet tulivat työpaikalle 90-luvun alussa, salasanat piti vaihtaa kuukauden välein. Jos ei vaihtanut, ne lakkasivat toimimasta. Onneksi nykyisin voi käyttää pitempään samoja.

Yksityiselämässä salasanoja on minullakin nykyisin kymmeniä, ja muisti on kovilla, kun ei kuulemma saisi samaa käyttää useammassa palvelussa. Niinpä olenkin kirjoittanut ne ihan paperille "sukanvarteen" talteen.

Minusta on todella lyhytnäköistä ja hyväuskoista, että kaikki yhteiskunnan tärkeät toiminnot ovat täysin riippuvaisia netistä ja sähköstä. Tärkeidenkin toimintojen suojaukset ovat käsittämättömän huonot - ei taideta edes oikein ymmärtää, kuinka huonot. Parasta itse kunkin miettiä omalla kohdalla, miten selviää, jos pankkiautomaatit, sähkö, vesi ja ruuanjakelu lakkaavat toimimasta.
Lääkärillä olen jo monesti todennut, että jos tietojärjestelmä takkuilee (niin kuin usein näyttää tekevän), lääkäri ei voi tehdä mitään: ei näe potilastietoja, ei voi kirjoittaa reseptejä, ei antaa hoitomääräyksiä... ei edes etsiä netistä mahdollista syytä potilaan vaivoihin :->