Hakutätinä

                                    

Eilen hain pienen pojan päiväkodista leikkimään meille, kunnes äiti pääsi töistä perheensä luo. Katselimme Pikku-Kakkosta, jossa oli juuri alkanut Joulukalenteri. Se ei tuntunut vielä kolmivuotiasta kiinnostavan, vaan hän malttamattomana odotteli "oikean" Pikku-Kakkosen alkamista.

Tänään minulla oli illan suussa kokous ja tuntia ennen sain hätäsoiton, josko voisin taas pelastaa perheen pulasta. Sopihan se. Tällä kertaa vain hain pojan ja vein kotiinsa isojen siskojen hellään hoitoon. Kiireellä ajelin kokoukseen enkä onneksi myöhästynyt. Samppa kyllä auton takapenkillä pirahti itkuun, kun selvisi, ettei hän tällä kertaa pääsekään tätilään leikkimään. Onneksi murhe unohtui pian.

Tätinä oleminen on kivaa! Hienoa, että voi auttaa ja samalla viettää aikaa suvun pienimpien kanssa. Tukiverkoston olemassaolo on todella tärkeää pikkulasten perheille ja ehkäisee vanhempien uupumista, josta on viime aikoina surullisten uutisten yhteydessä keskusteltu paljon. Meidän suvun pienimmillä on onni saada asua samalla paikkakunnalla isovanhempien ja tätien kanssa!

Tätinä olemisessa on hauskaa myös se, että voi palauttaa "paketin", kun alkaa tuntea saaneensa tarpeeksi vauhdista ja vaarallisista tilanteista!