Tänä viikonloppuna maa verhoutui puhtaaseen lumeen. Sopii itsenäisyyspäivän sekä Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivän tunnelmaan hyvin. Takapihan kuusissa on ihan talvinen ilme.
Olemme täällä maalla olleet viettämässä tätä viikonloppua, taitaa olla vasta toinen kerta tänä syksynä. Yleensä olemme olleet viikonloput kaupungissa mökkikauden päättymisen jälkeen. Mökilläkin ajatettelin käydä, mutta lunta on tiellä sen verran, etten viitsi lähteä isoissa mäissä rypemään. Luultavasti en autolla pääsisi ylös.
On ollut mukavaa tehdä pihalla lumitöitä ja vähemmän mukavaa kaivaa autoa lumen alta. Taas se piuhan kanssa heiluminen alkoi! Onneksi kaupungissa autot ovat tallissa. Suojasin myös omenapuun verkolla, jotta jänikst eivät sitä talvella nakertaisi. Lisäksi olen vähän puunannut ja siistinyt paikkoja sisällä, kun miesväki on täällä omin päin viikkoja viettänyt "huolettomana". Lopuksi tärkeä luontoelämys: Näin helmipöllön kauppamatkalla tien varressa!
Tänään aloitin aamuni kuuntelemalla radiosta suomalaista musiikkia. Suomalaisen musiikin päivä oli ennen syntymäpäivänäni, mutta vuoden 2011 kalenteriin se siirrettiin Sibeliuksen syntymäpäivään ja liputuspäiväksi. Hyvä niin! Kansallissäveltäjämme totisesti ansaitsee oman liputuspäivänsä. Sibelius on muuten ainoa suomalainen henkilö, jonka vuoksi YK:n yleiskokous on viettänyt hiljaisen hetken.
Sibeliuksen varhaisimpana teoksena pidetään sävellystä viululle ja sellolle, jolle annettiin nimi Vesipisaroita. Sibeliuksen väitetään olleen noin 10-vuotias tätä säveltäessään, mutta todennäköisesti se on syntynyt noin 5 vuotta myöhemmin harjoitukseksi sellonsoiton aloittaneelle Christian-veljelle.
Tänään kuuntelen säveltäjämestarin teoksia enemmänkin.
2 kommenttia:
Sibeliusta olin juhlimassa minäkin. Yritän laittaa blogiini siitä jutun.
Kävin lukemassa. Varmasti oli hieno konsertti heinolla ohjelmalla.
Lähetä kommentti