Jo 40 vuotta on Suomessa laulettu Kauneimpia Joululauluja yhdessä Suomen Lähetysseuran kanssa. Tänä vuonna tilaisuuksissa kerätään varoja vammaisten lasten auttamiseksi. Kirkot täyttyivät kolmantena adventtina ja joulukuussa tilaisuuksia vietetään muuallakin - tänä vuonna jopa Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
Tulin itsekin illalla kirkostamme kyseisestä tilaisuudesta. Se on meillä ollut perinteisesti aika harras ja tunnelmallinen, jossa pääpaino on ollut laulamisessa ja puhetta on ollut vähän. Aina olen palannut hyvällä mielellä kotiin.
Nyt en oikein tiedä, mitä ajattelisin. Meillä on uusi kanttori ja hän oli laittanut koko tilaisuuden uuteen uskoon juontamalla itse laulujen välit vitsikkäästi ja "jutustellen". Selvästikään hän ei ollut valmistautunut tilaisuuteen miettimällä, mitä seuraavaksi laulettaisiin, vaan ihmetteli sitä kansan kuullen itsekin ja etsi nuottejaan. Varpunen jouluaamuna meinasi tulla jopa kahteen kertaan! Lisäksi hän keskeytti papin puheen ja huuteli mikkiin lauluohjeita kesken Maa on niin kaunis -laulun. Nuori pappi pelasti sen, mitä nyt ylipäätään voi. Hän puhui kauniisti joulumuistoja eri vuosikymmeniltä tuoden esiin niin nykyjoulun kuin joulun 1917 rintamalinjojen välissä.
Ehkä joku mukana ollut koki tilaisuuden välittömänä ja rentona. Itse olen kuitenkin koko illan ollut kuin puulla päähän lyöty. Voiko tilaisuuden näinkin vetää? Mielestäni kanttorilta puuttui tilannetaju täydellisesti. Huumori on vaikea taiteenlaj ja vitsit hartaiden joululaulujen välissä saivat minut vaivautuneeksi sekä kokemaan aikamoista myötähäpeää.
En oikein tiedä, itkettääkö vai naurattaako nyt, mutta joulutunnelmaa en tänä vuonna Kauneimmissa Joululauluissa tavoittanut. Siitä olen varma, että ensi viikon paikallislehden yleisönosastosta saa lukea mukana olleiden kommentteja!
2 kommenttia:
Hmmm... on hyvin uskaliasta lähteä muuttamaan ihan mitä tahansa perinteistä, nimittäin kovin paljon kerralla. Pieni muutos voi aina olla paikallaan, mutta sen pitää olla harkittu ja hillitty. Jos en nyt ihan väärin muista, niin kanttori Toikka (ainakin silloin kun meikäläinen oli vielä kuvioissa mukana), teki aina jotain "hienosäätöjä"... mutta yhteisymmärryksessä papin kanssa. Paitsi silloin kun oltiin musiikkileirillä Eskolassa! Vieläkin muistelen niitä leirejä lämmöllä...
Perinteet ovat tärkeitä. Vitsit ovat vähissä, jos vitsaillaan erikoisella tavalla näissä joululauluissa...
Meillä mentiin perinteen mukaan. Rukoukset ja lähetystietouttakin oli mukana. Juonsin ja kerroin väleihin jotain lauluista ja toinen tilaisuus olikin sanajp laulujen kera.
Lähetä kommentti