Sukumme pienin, lempinimeltä Iikka, kotiutui sairaalasta eilen äitinsä kanssa. Riensin töistä suoraan katsomaan heille, että huusholli olisi kunnossa pikkuisen kotiutumista varten. Isosisko Emma kysyi minut nähtyään heti epäluuloisesti: "Ethän sinä vain tullut taas siivoamaan!" No, ehdin puolessa tunnissa tyhjentää tiskikoneen ja imuroida koiran lempipaikan karvoista sekä riipaista mukaani pyykit pesua varten ennen kuin pikku prinssi saapui.
Voi sentään, miten poika oli suloinen! Ja niin pieni! Ihan sydän suli, kun häntä katseli. Isotsiskot hoitelivat pikkuista jo varmoin ottein, olivathan he viikonlopun jo harjoitelleet sairaalassa. Koira tuntui olevan ihmeissään: "Onkohan tuo orava, rotta vai uusi lauman jäsen?" Ei päässyt vielä illan kuluessa selvyyteen, mutta oli hyvin kiinnostunut ihmistaimesta. Vahdimmekin herkeämättä koiraa, jotta ei liian tuttavallisesti ryhtyisi nuuskimaan.
Tänään tuli sitten takapakkia: Vauvan kanssa piti palata sairaalaan, sillä keltaisuus ei ollut vähentynyt ja arvot olivat nouseet sen verran, että valohoito aloitettaisiin. (Ei mikään kiva juttu palata 90 kilometrin päähän, josta juuri eilen oli tultu. Olin todella harmissani heidän puolestaan.)
Menin suoraan koulusta katsomaan isoja tyttöjä, mutta näyttivät pärjäävän hyvin. Puuhastelin aikani kuluksi jotain hyödyllistä ja samalla kuulin, että pikku prinssi oli palaamassa takaisin Tampereen retkeltä: Valohoitolaite oli annettu mukaan ja hoidon voi toteuttaa "kotisairaalassa".
Nyt pikkuinen on kuudelta illalla aloittanut hoidon ja perjantai-iltana samaan aikaan se päättyy. Kaukalosta saa vauvan ottaa pois vain syöttöä ja vaipan vaihtamista varten. Mahtaa olla tiukka vuorokausi tulossa, mutta onneksi Tayssin kätilö tulee aamupäivästä vierailulle. Ja onhan äiti terveydenhuollon ammattilainen. Onneksi kaukalo on siirreltävissä, joten vauvaa voi pitää siellä, missä äiti ja isäkin ovat.
Hoito aloitettiin olohuoneen pöydällä! Valo tulee alta, joten silmiä ei tarvitse suojata. Vauva on alasti vaippa päällä laitteessa kiinteästi olevassa "potkupuvussa". Toivottavasti hoito sujuu ilman rääkkäystunnelmaa ja auttaa!
Voi meidän pikku prinssiämme!
Iikka sisaren sylissä ja valohoitolaatikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti