Seurakunnassamme on piispantarkastus eli visitaatio meneillään. Sen sijaan, että olisin nukkunut vapaapäivänä myöhään, lähdinkin aamulla piispaamme Matti Repoa tapaamaan. Kahviteltiin, pidettiin aamuhartaus ja sitten alkoi luottamushenkilöiden työskentely oman seurakunnan strategian kimpussa. Sitä on väännetty jo moneen kertaan ja väännettiin taas.
Olen sitä mieltä, että strategiahommia olisimme voineet tehdä ilman piispaakin. Olisin mieluusti kuullut piispamme mielipiteitä seurakunnan eri asioihin ja yleinen keskustelu hänen johdollaan olisi ollut varsin mielenkiintoista. Nyt yhteinen olomme sisälsi vain yhden puheenvuoron häneltä. No, toiset voivat olla eri mieltä, mutta itse olin vähän pettynyt tilaisuuteen.
Huomenna on piispan toimittama messu, jossa laulamme kuoron kanssa ja sitten tämä "suuri" ja paljon valmisteltu viikonloppu on ohitse visitaation osalta.
Iltapäivällä lähdimme Pikku Prinssiämme tapaamaan. Hän oli päässyt pois valohoidosta eikä ollut enää niin keltainen. Eilen otetut labra-arvot olivat kertoneet hoidon alkaneen alentaa arvoja, mutta hoitoa piti jatkaa vähän suunniteltua pidempään eli puolille öille asti. On ihanaa, että hoito on nyt ohitse. Kamalaa rääkkäystä, kun ei saanut syliinkään ottaa muuta kuin vaipanvaihdon ja syötön ajaksi! Huomenna on sitten kontrollikäynti Tayssiin, vaikka sunnuntai onkin.
Iikka nukkui sylissäni ja välillä seurusteltiin. Syötin hänelle lisämaitoa pullosta ja kun oli masu täynnä, niin hän oli pitkään hereillä ja katsella killisteli maailman menoa. Välillä isä katseli TV:tä suloinen rääpäle sylissään ja tokaisi: "Täytyyhän meidän miesten vähän formulaa seurata!"
Ehdin tyhjätä talon eri roskikset , täyttää astianpesukoneen, imuroida koiran karvat ja auttaa vähän muutenkin. Sen jälkeen lähdimme ja jätimme perheen nautiskelemaan tyytyväisestä Pikku Prinssistä ja rauhallisesta koti-illasta. Elämä alkaa vauvaperheessä toivottavasti vähitellen normalisoitua dramaattisen alun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti