sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Elämän mittainen


Viime päivinä olen mietiskellyt syntymää ja kuolemaa sekä elämää näiden ääripäiden välissä.


Suvussamme oli hautajaiset viikko sitten ja tänä viikonloppuna sukuumme syntyi uusi vauva. Toinen lähti, toinen tuli... Tuntuu jotenkin merkilliseltä, mutta kertoo elämän jatkuvuudesta. Suuren surun kohdatessa elämä jatkaa kulkuaan, vaikka se jonkun kohdalla tuntuu pysähtyvän pitkäksi aikaa murheen keskellä.


Siinähän se elämä on: aika syntymän ja kuoleman välissä. Toivottavasti tämän lyhyen ajan osaisi käyttää oikein. Mitä se "oikein" eläminen sitten on? Jollekin se voi olla paljon ja suurten asioiden tekemistä, toiselle vain vaatimatonta elelyä. Silti molempien elämät ovat yhtä kallisarvoisia ainutkertaisuudessaan. Minun mielestäni tärkeintä on, että itse on kokenut elävänsä täydesti, ei se, miltä elämä toisten silmissä on näyttänyt.


Toivottavasti elämä on hellä ja hyvä pienelle sisareni pojalle. Huomenna hän äitinsä kanssa ehkä kotiutuu sairaalasta, jos kaikki näyttää hyvältä. Hänellä on koko ihmiselämä edessä elettävänä. Siihen toivon paljon enkeleitä vierelle!

Ei kommentteja: