lauantai 10. syyskuuta 2011

Serkkua saattamassa



Olimme tänään hautajaisissa saattamassa 58-vuotiaana kuollutta serkkuani. Siunaus muistotilaisuuksineen oli kaunis tapahtuma. Ihana kukkakumpu jäi peittämään hautaa, jossa serkkuni lepää kummisetäni vierellä.


Olin tilaisuudessa kanttorina. Mukanamme oli myös äitini ja sisareni tytär, joka lauloi Matkamiehen virren. Oikeastaan minua oli pyydetty se esittämään, mutta olen jo vuosia sitten päättänyt, etten tuttujen ihmisten siunauksessa laula, kun en voi amatöörinä enää olla aivan varma siitä, että pystyn asian kunnialla loppuun hoitamaan. Virsiä säestäessäni ja laulaessani ei koskaan ole sitä vaaraa, että ääni katkeaa, mutta yksilaulussa en voi olla varma. Varsinkin syöpähoitoihin liittyneen sädehoidon jälkeen ääni on ollut välillä oikukas.


Kun on tilaisuudessa "työssä" vastaamassa musiikista, tunnelma on itsellä erilainen kuin jos olisi vain yhtenä juhlavieraana muiden joukossa. Kaikki sujui oikein hyvin omalta osaltani ja oli mukava tavata sukua, vaikkakin surullisissa merkeissä. Nyt olen kuitenkin ihan väsynyt ja tietty surumielisyys on läsnä vielä täällä kotonakin. Kuoleman kosketus on aina erityinen asia ihmisen elämässä.

Ei kommentteja: