Puhelinmyynti

Jos jotain inhoan, niin puhelinmyyntiä! Anteeksi vain te, jotka sillä työllä ansionne tienaatte. Puhelinmyyjät vain saavat aina sappeni kiehahtamaan.

Ensinnäkin puhelinmyynti on minusta kotirauhan rikkomista. Jopa myöhempään illalla ja viikonloppuisin on kaupattu sukkia tai lehtiä. Toiseksi vanhat ihmiset ovat sitä ikäluokkaa, jotka eivät ole tottuneet pahoittamaan toisen mieltä ja joskus puhelinmyyjistä ei pääse eroon kuin epäkohteliaasti lopettamalla puhelun. Joten varsinkin vanhukset joutuvat jos jonkinmoisten kauppiaiden armoille. Kolmanneksi erilaiset ilmaiset estot ja kiellot ovat ainakin minun kohdallani olleet tehottomia ja periaatteessa en suostu näistä palveluista maksamaan.

Haluan päättää itse, milloin ja mitä ostan. Olenkin ryhtynyt hyvin tylyksi kauppiaita kohtaan. Sanon heti: "En osta tai tilaa mitään. Kiitos soitosta ja hyvää päivänjatkoa!" Toimii hyvin.

Tänään olin ensimmäistä kertaa "parsimassa" äitini puhelinkauppaa. Hänelle oli puhelinoperaattori tarjonnut uutta langatonta liittymää ja kun oli osannut kovasti kehua halpuutta, äiti oli haksahtanut tilaamaan. Heti jälkeenpäin hän oli hoksannut, ettei moista tarvi, kun on jo kännykkä ja lankapuhelinosake. Minä soittelin vahvistuksen tultua paikan päälle ja peruin koko jutun. Se onnistui kyllä kivuttomasti. Lähetin myös terveiset, että vanhoille ihmisille tällaista painostuskauppaa ei saa tehdä. Tuohan kauppojen peruminen turhaa työtä operaattoreille ja omaisille. Puhelimessa ollut asiakaspalvelija oli samaa mieltä ja lupasi välittää asian eteenpäin.

Tämä oli äidiltäni ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) ostos tässä lajissa! Sovimme, että seuraavalle kauppiaalle hän sanoo heti, että tytär hoitaa hänen asiansa, hän ei tilaa eikä osta mitään. Toivottavasti tämä strategia pelittää jatkossa!