Meren rannalla

                 

Talvilomalla...

                 

Aurinkoa...

                 

Lepoa...

                 

Hyvää ruokaa...

                 

Huikaisevia merimaisemia...

                 

Kiitollisena kokemasta, iloisena loman jatkumisesta...

Merkillinen loman alku

Talviloma on alkanut. Hiukan merkillinen olo, sillä alkuviikosta sain flunssan, jota vielä sairastelen. Pääoire on nuha. Juuri muita oireita ei ole, joten helpolla pääsen, jos ei muuksi muutu.

Päänvaivaa aiheuttaa myös äitini tilanne. Kahden eri sairaalan jälkeen hän on nyt oman paikkakunnan vuodeosastolla. Alhainen kalium korjaantui tiputuksessa, mutta ison sairaalan kiireisellä päivystyksen tarkkailuosastolla sattui kömmähdys: Kalium pääsi tiputuksessa kudokseen aiheuttaen palovamman kaltaisen tilan. Toisessa sairaalassa se huomattiin, kun äitiin nousi kuume. Tilanne voi vanhalla ihmisellä mennä mihin suuntaan tahansa. Nyt lääkitään ja seurataan. Hoitovirhehän tämä on, josta pitää tehdä ensi viikolla ilmoitus.

Kurjinta on, että minä ja sisareni - oikeastaan puolet lähisuvusta - on flunssan kourissa ja sairaalaan ei ole menemistä äitiä katsomaan. Onneksi vävy ja yksi lapsenlapsista on terveinä ja he lupasivat mennä heti tänään. 

Loma alkaa siis vähän merkillisissä tunnelmissa. Itse olen lähdössä pariksi päiväksi muualle. Minusta ei flunssaisena ole äidille mitään apua ja puhelimitse voi onneksi olla yhteydessä. Kaikesta huolimatta olen ihan hyvällä mielellä ja lomaltakin tuntuu. Ihana irrottautua arkikuvioista! 

Onnekas kupsahdus

Äiti löytyi tänään aamulla lattialta sänkynsä vierestä. Päivystyksessä epäiltiin, että lonkka on uudelleen murtunut. Myöhemmin kuvausten jälkeen kuitenkin kaikki näytti hyvältä: Ei murtumia missään.

Verikokeissa tulikin sitten yllätys: Äidin kaliumarvo oli niin alhainen, että vaarana oli sydänpysähdys. Hänet otettiin sisälle kaliumtiputukseen. Koska oma sairaala ja naapurikunnankin oli täynnä, äiti kuljetettiin 90 kilometrin päähän, josta tilaa löytyi.

Oikeastaan ihan sama, missä äiti on, kunhan saa hoitoa. Onnellinen kupsahdus, sillä ilman sitä emme olisi tienneet alhaisesta arvosta. Äidillä on kaliumlääkitys ja kuvittelimme, että se riittää. Kontrolli olisi ollut vasta loppukeväästä. Tästä olisi voinut tulla vaikka kuinka vakava tilanne ilman tämänpäiväistä "onnekasta" kaatumista. 

Vietin päivystyksessä aikaa äidin kanssa ja tuntui hyvältä huomata, miten hyvin äitiä hoidettiin. En voi millään muotoa yhtyä Suomen terveydenhoidon parjaajiin. Vuoden olen seurannut oman vanhan äitini hoitoa ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut ystävällisesti ja ammattitaitoisesti.

Paljon myös riippuu siitä, miten me omaiset asioihin suhtaudumme. Asiat etenevät yleensä sujuvammin asiallisella yhteistyöllä kuin negatiivisella asenteella varustetulla arvostelulla. Jos palveluun ei olla tyytyväisiä, suora palaute asianosaisille on aina parempi vaihtoehto kuin kylillä tai lehtien yleisönosastoissa huutelu.

Terveyskeskuksissa ja sairaaloissa on kiire, resurssit sekä rahat ovat rajalliset, ja potilaita tulvii sisään ovista ja ikkunoista. Parhaansa siellä hoitohenkilökunta tekee. Kiitos siitä! Voimia ja jaksamista...

Kipeäksikö?

Olen ollut jokseenkin terve lokakuun alkupuolen pientä nuhaa lukuunottamatta. Kuten lehdet ovat kertoneet, sekä mahatautia että flunssaa on liikkeellä. Minäkin perjantai-iltana mietin, tulenko kipeäksi. Kurkku tuntui paksulta ja vilutti. Otin sinkit, echinaforsset, c-vitamiinit ja vaikka mitkä poskeeni ja join lämmintä. Aaamulla tuntui vielä hiukan tukkoiselta, mutta se meni nopeasti ohi. Noinkohan vähällä selvisin?

Tänä aamuna suihkuun mennessä poimin lattialta puolihuolimattomasti sukan. Selässä vihlaisi ja taisin siellä nitkauttaa jotain, todennäköisesti lihasta. Ajatuksella on saanut tänään liikkua, mutta onneksi en ole särkylääkettä tarvinnut. Sohva on vetänyt puoleensa ja nukuinkin päiväunet. Sen jälkeen selkä olikin parempi.

Illalla lauloimme kuoron kanssa iltamessussa eikä selkäni kyllä yhtään pitänyt siellä istumisesta. Korjasin vielä kotiin tultuani kokeet. Nyt olo on jäykkä jöpökkä, mutta onneksi onkin nukkumaan meno edessä. Istuminen on selälle myrkkyä, joka taas on tullut todistetuksi.

Jos sairastun, teen sen mielelläni alkavan viikon aikana. Seuraava viikko on talvilomaa ja olisi kiva silloin olla kunnossa. Joten pöpöt: Jos aiotte iskeä, tehkää se pikapuoliin! 

Nelivuotiaan kanssa

Viikolla isojen tyttöjen juttuja, tänään pienten poikien...

Sain viettää koko iltapäivän nelivuotiaan Sampan kanssa. Ensin kävimme mummia ilahduttamassa. Mummi luki Miina ja Manu -kirjoja lapsenlapselleen ja sitten he leikkivät vielä pehmokäsinukeilla. Minä sain sillä aikaa viikattua pyykit kaappiin ja tehtyä muitakin hommia.

 Mummilta tulimme meille leikkimään. Siinä ohessa syötiin myös hyvällä ruokahalulla makaronilaatikkoa ja mikä parasta: Jälkiruoaksi oli karkkipäivän nameja, joka oli tietysti hyvin tärkeä juttu.

Pelasimme muistipeliä, jonka avulla opeteltiin vaikeita äänteitä. Mukana oli myös uusi peli, jossa opeteltiin laittamaan värejä tiettyyn järjestykseen. On se kumma, kun minä hävisin molemmat pelit! Muistipelissä Samppa oli ihan lyömätön.

Meillä olikin lähes kuukauden tauko tapaamisessa, kun pikkumiehellä ensin oli flunssa ja sitten vähän ajan päästä mahatauti, joka levisi ärhäkkäästi perheessä. Pysyin viisaasti heistä kaukana.

Nyt oli ihana iltapäivä ja aika kului nopeasti. Pian tavataan taas!

Tanssin pyörteissä

Uuvuttava, mutta ihana työviikko on päätöksessä. Omat työt sujuivat rutiinilla, mutta kiirettä ja vipinää toi lukion vanhojen tanssit, joissa riitti valmisteltavaa.

Roudasin tanssipukua edestakaisin kummitytön avuksi. Keskiviikkona lisäksi silitettiin koko komeus, ja torstaina iltapäivällä olin auttamassa häntä ja muitakin tyttöjä pukeutumisessa. Juuri ehdin itse kotiin syömään ja vaatteita vaihtamaan ennen tanssiaisten alkua.

Illalla vanhat tanssivat salintäydelle yleisölle ja vielä tänään kouluväelle. Kaikki sujui hienosti. Tosin tyttöjen pukujen nyöritykset ovat niin hankalia, että pukeutumisessa kävin auttamassa tänäänkin.

Hallittuja tanssikoreografioita, kauniita nuoria naisia ja miehiä, upeaa pukuloistoa! Sain nauttia tansseista kahteen otteeseen - eilen kutsuttuna kummitätinä, tänään opena. Iltapäivällä vielä suoritin taksin virkaa ja hain tyttöjä esiintymästä vanhainkodilta päivän päätteeksi.

Kieltämättä työstä kävi taksin virka! Tänään illalla olen huokaissut helpotuksesta ja nauttinut perjantai-illan rauhasta ihan omien juttujen merkeissä. Juhlat ovat hienoja, mutta ne eivät synny ilman valmistelua. Mielellään auttelee, kun saa olla mukana nuorten ilossa ja onnessa.

Vihdoin mökillä

Vihdoin ja viimein aurinkoinen talvipäivä! Muutin suunnitelmat ja lähdin heti töiden jälkeen käymään mökillä, sillä en ole siellä vielä pistäytynytkään tämän vuoden puolella. Tuskin minään talvena on näin hiljaista ollut mökkirannassa tammi-helmikuussa.

Sovin sunnuntaina tien aurauksesta. Oli kiva kävellä hiljaisessa metsässä. Auton jätin puolen kilometrin päähän, sillä vaikka tie oli aurattu, en olisi päässyt isoja mäkiä ylös. Alashan olisi helppo körötellä ;=) Tiellä oli parissa kohdassa vettä, sillä oja oli täynnä eikä rumpu ollut vetänyt. Saapa nähdä, kuinka lainehtii keväällä.

Ensimmäiseksi riensin rantaan tekemään jäälle sydämen. :=) Sen sinne joka talvi piirtelen ja joskus se näkyy vielä kevättalven paljailla jäillä. Lumiukonkin olen joinain talvina tehnyt heiluttamaan ohitse hiihtäjille. Nytkin oli jo latu ehditty vetää jäälle, ja kolme hiihtäjää ohitti reippaasti lykkien meidän rannan. 

Mökin pihassa lunta oli vähän. Oli helppoa ja nopeaa lapioida polut ja rappuset, varsinkin kun oli uusi lapio käytössä. Aurinko paisteli ja oli kolmisen astetta pakkasta. Join kahvit ja nautiskelin.

Pihassa oli tuoreet ketun jäljet, rannassa vanhemmat. Myöhemmin kävelin vielä ison tien varressa oleville pelloille katsomaan kolmea kaurista, jotka aterioivat sänkipellolla. Harmi, ettei ollut kamerassa pitkää putkea mukana.

Mökkiretkellä sielu ja silmä lepäsivät!

Mukavia uutisia

Tänään sain kaksi mukavaa uutista. Ensin päivällä soitettiin vieraasta numerosta välitunnin aikaan. Ajattelin, etten viitsi puhelinkauppiaille vastata, mutta vastasin silti ja hyvä oli: Lauantaina olin täyttänyt kaupungissa kulttuuritapahtumassa muutaman arpalipukkeen ja olin voittanut kaksi teatterilippua. Ajankohta osuu talviloman alkajaispäiväksi ja teatterikappale on hulvattomasti nimeltään Akkaralli, joten mikäs sen mukavampaa! Tiedossa varmaan iloinen ilta.

Iltapäivällä sain tietää, että kummityttöni pianotutkinto oli mennyt läpi, joten monen vuoden soitto-opinnot on nyt saatu päätökseen. Ihanaa! Todistuksen hän taitaa saada vasta keväällä, mutta urakka on ohitse. Iloitsen...

Maanantai ei ole yleensä niitä viikon mukavampia päiviä, mutta tästä maanantaista tuli ihan superhauska!

Ps. Kylläpä mustavalkoiset kuvat ystävänpäiväkukista näyttävät kivoilta!

Ystävänpäivänä

"Kolme sanaa Sinulle: 

Ole ystävä minulle."

Näin runoilimme muistokirjaan pienenä tyttönä kiiltokuvia liimaillen.

Ystävänpäivän messussa aamulla sidottiin punaisia lankoja ranteeseen ja juteltiin lähellä istuvien kanssa kesken messun. En ole kovin ihastunut näihin yhteisöllisiin toimintatapoihin jumalanpalveluksen osana. Minusta jutella saa muulloinkin. Minä tulen messuun ihan muun syyn vuoksi kuin keskustelemaan, enkä halua olla aktiivinen hyörijä ja pyörijä. Ystävänpäivään tämä tietenkin sopi.

Kotona innoistuin laittamaan ruokaa, vaikka se ei ole yhtään minun juttuni. Alkuruoaksi oli ystävän tekemiä blinejä, pääruoaksi pippuripihviä. Tilkka punaviiniä kruunasi aterian, joka olikin oikein hyvä. ;>) No, eipä noista aineista olisi oikein voinut epäonnistuakaan. Oli kiva syödä rauhassa musiikkia kuunnellen ja nauttien vapaapäivän kiireettömyydestä.

Ulkona on lämpötila noussut taas plussan puolelle ja satelee hiukan vettä. Tietää taas liukkaita kelejä, kun pakastuu.

Kaupungissa

Tämän päivän vietimme kaupungissa. Luminen ja aurinkoinen aamumaisema näytti kauniilta auton ikkunasta. Pitkään jatkuneen harmaan sään jälkeen tuntui hienolta katsella puhtaan valkoista luontoa - vaikkakin sänkipellot näkyivät vähäisen lumen alta.

                 

Kauppakeskuksessa oli kulttuuripäivä. Eri tuottajat olivat esittelemässä omia projektejaan ja lavalta kuului livemusiikkia. Seurasin pasuunatrion klassista soittoa ja sitä olisin kuunnellut pitempäänkin. Ammattimuusikot osasivat hommansa.

                                                                                                                

                                    Älä ota kesäkissaa, Emmi Kallio 2015

Hauska yksityiskohta oli, kun kävelykadulla - 220 000 asukkaan kaupungissa - törmäsin entisen ekaluokkalaiseni taiteeseen. Vuodet kuluvat nopsaan. Kiitos, Emmi, kissateoksesta ja lapsille pitämistäsi taidekursseista!

Kahvilassa oli hauska katsella ohi kulkevia ihmisiä ja shoppailuaikaa oli juuri tarpeeksi, siis muutama tunti.  En enää viitsi entiseen malliin vaellella kaupasta toiseen. Tavaraakin on kotona liian kanssa, samoin vaatteita. Sen sijaan oli kiva käydä syömässä yhdessä ystävänpäivälounas. Kiitos! :=)

Oikeita asioitakin hoitelin. Sain mukaani liput Semmareiden kevätkonserttiin toukokuulle ja muutaman tarpeellisen hankinnan tehtyä.

Kun tulin kotiin, toi naapurini minulle kauniin ystävänpäiväkimpun. Kiitos! Tuossa se ilostuttaa olohuoneen sohvapöydällä.