Urkuviikko alkoi

 

Mäntän jokakesäinen urkuviikko käynnistyi jälleen eilen. Taas on se hetki vuodesta, jolloin saa nauttia hienosta urkumusiikista konsertti toisensa jälkeen.

"Mäntän entinen kanttori ja urkuviikon isä Sami Salomaa sanoi usein, että urkumusiikki on marginaalimusiikkia. Suuret ihmismassat eivät yleensä urkukonserteissa kirkkoja täytä. Tästä huolimatta Mäntän Urkuviikko on vakiinnuttanut paikkansa kesän musiikkitapahtumien joukossa ja soi tänä kesänä jo 21. kertaa. Kuulijat ovat vuosi vuoden jälkeen löytäneet yhä uudelleen konsertit ja saapuneet uskollisesti jopa kauempaakin kuuntelemaan taitavia urkureita sekä myös muiden soittimien ja vokaalimusiikin taitajia. Mäntän kirkon ranskalais-romanttiset urut ovat kuitenkin olleet aina pääosassa." (Tervehdysteksti -23 JP)                                                                

Avajaiskonsertissa esiintyi Helsingin tuomiokirkon urkuri Arttu Selonen soittaen Max Regerin ja Marcel Duprén musiikkia. Nyt on kulunut 150 vuotta Regerin syntymästä, joten vietetään juhlavuotta. Regerin musiikkia urkuviikolla kuullaan vielä runsaamminkin.

Avajaiskonsertti oli hieno avaus tämän elokuun urkuviikolle. Huomenna jatketaan ranskalaisella urkumusiikilla.

Ilta laiturilla

Keisarinviitta - ehkä

 

Tuulisena päivänä bongasin pihalta kaksi perhosta, joita en muistanut mökillä tavanneeni ennen. Puuskista huolimatta ne lentelivät iloisesti pitkin pihaa, mutta mieltyivät kukkivaan oreganoon. 

Niinpä hain kameran ja sain muutamia kuvia uudesta tuttavuudesta. Luulin sen ensin olevan ketohopeatäplä, mutta tuntomerkit eivät ihan sopineet. Sitten luontokirjoja selatessa tajusin hämmästyksekseni lajin olevan ehkä keisarinviitta. Vielä parikymmentä vuotta sitten se oli harvinainen ja tavattiin vain Kaakkois-Suomessa.

Ilmeisesti nämä olivat koiraita ja naaras on vielä suurempi, jopa 70 mm. Komea keisarinviitta on alkanut levitä maan keski- ja eteläosiin löytäen tiensä myös meille. Hieno, uusi tuttavuus, joka toivottavasti täällä viihtyy ja lisääntyy edelleen.

Kesän kuumin päivä

 

Maanantaina aloittivat Pirkanmaalla monissa kouluissa opettajat työnsä suunnitelupäivissä. Oppilaat tulevat sitten puolesta viikosta. Monet opet - en minä! Toinen syksy eläkkeellä on alkamassa, jolloin minä vain nautiskelen jatkuvasta kesästä vailla huolen häivää, kun toiset ahertavat. Niin hauskaa ja ihanaa olla vapaaherratar! 😄

Kummityttö aloittaa nuorena opettajana kakkosluokkalaisten kanssa uudessa koulussa. Viime vuosi kului hänellä ukrainalaislasten valmistavassa opetuksessa. Tänään odotin malttamattomana soittoa, miten suunnittelupäivä sujui. Oli mukava kuulla, että vastaanotto koululla oli ollut lämmin, ja vaikka pää on pyörällä uusista asioista, mieli hänellä oli iloinen. Siitä ne open työt pyörähtävät taas käyntiin!

Täällä mökillä on vietetty kesän kuumin päivä pääosin ulkona. Aamupala nautittiin verannalla ja lämmintä oli jo silloin. Lämpömittari ja virallinen mittauspistekin näytti korkeimmillaan yli 30 lukemia, meillä oma mittari 31,3. Uitiin moneen kertaan ja otin päivänokoset keinussa katoksen alla. Tuuli puhalteli kunnolla mutta lempeästi.

Tiistaina sää viilenee ja ukkosia, jopa myräköitä on tiedossa. Ainuttakaan kunnon ukkosta ei tänä kesänä ole mökillä nähty. Kuinkahan käy nyt?

Kuvataideviikoilla

 

Vasta sunnuntaina ehdin Mäntän kuvataideviikoille, jotka avattiin jo kesäkuun alussa. Näyttelyn otsikko on Puun takaa, ja kuraattoreina ovat toimineet Minna Suoniemi ja Petri Ala-Maunus. Mukana on 36 taiteilijaa tai -ryhmää.

Muutamalta ystävältä olen kuullut kommentteja. Toinen ei pitänyt näyttelyä juurikaan minään, toiselta tuli oikein innostuneet arvioinnit.

Omat ajatukseni olivat kahtiajakautuneet. Oli hyvin paljon teoksia, jotka eivät minuun osuneet, mutta myös niitä, joiden ääressä viivyin pidempään ja joista todella pidin.

Toisaalta taidenäyttelystä ei tarvitse pitääkään, riittää, että se herättää ajatuksia ja tunteita.

Maria Stereon mosaiikkiteokset olivat todella kauniita ja taitavasti tehtyjä. Tämä Hymni oli osa sunnuntaisen Taidemessun saarnaakin. On mahtanut viedä aikaa ensin sommitella ja sitten liimailla miljoonia osia paikoilleen.

Näitä töitä ihastelin pitkään. Tunnelma oli minun mielestäni hyvin sama kuin Stereon mosaiikkitöissäkin. Kun luin teosten nimet, ne viittasivat kuitenkin ihan toisenlaiseen maailmaan kuin mitä minun päässäni liikkui. Näin erilailla taide voi vaikuttaa.

Näyttelyssä oli hyvin erilaisia tekniikoita, videotaidetta, maalauksia ja veistoksia, jopa "koneita". Merimetsoista kertovat videoteos oli todella vaikuttava. "Onko merimetso laulun arvoinen?" Audiovisuaalisen kuoroteoksen olivat toteuttaneet säveltäjä Laura Naukkarinen, video- ja valokuvataiteilija Jan Eerala, kuraattori Ulla Taipale sekä Corus Sinensis -työryhmä. Hurjan hieno teos, vaikka en yleensä videoista jaksa innostuakaan.

Kari Vehosalon Yön asetelma (jos nyt oikein työn nimen muistan) oli todella taitavasti maalattu ja kaunis. Ottaisin omalle seinälleni... 

Tämän työn tekniikka on valjastettu kieputtamaan metallista helminauhaa aina uusiin asetelmiin Antti Kytömäen teoksessa. Tätä olisi voinut katsella loputtomiin. Nauhan toisesta päästä asetelma purkautui, toisesta laskeutui alustalle mutkaiseksi söheröksi. Kiehtovaa ja lumoavaa!

Näyttely sulkeutuu 31.8. Vielä on aikaa tulla katsomaan ja kokemaan keskenään hyvin erilaista nykytaidetta!

Urkuvartteja

 

Mäntän Musiikkijuhlien urkuvartit soitti tänä kesänä nuori urkuri Eerik Ohtamaa. Koska Mäntän kirkossa on ranskalais-romanttiset urut, saimme kuulla ranskalaista urkumusiikkia varteissa, jotka todellisuudessa olivat noin puolen tunnin mittaiset kumpanakin päivänä.

Charles Tournemiren ja Cesar Franckin urkumusiikki soi upeasti Ohtamaan tulkitsemana. On mukavaa, kun konserteissa kuulee niitäkin äänikertoja, joita tavallisissa seurakunnan kirkkotilaisuuksissa harvemmin käytetään.

Lisäksi sunnuntaina oli musiikkijuhlien ja seurakunnan yhteistyössä toteutettu taidemessu. Tiina Nyrhinen Kuvataideviikoilta piti keskustelevan saarnan taideteoksista ja niiden esiintuomista ajatuksista pappi Matti Kivilahden kanssa. Eerik Ohtamaa soitti useammassa messun kohdassa hienoja urkuteosten osia ja runoilija Reetta Huttunen oli laatinut esirukouksen. Hienoa yhteistyötä tämäkin.

Nyt viikko levätään ja sitten alkaa tämän vuoden Mäntän urkuviikko. Taas mahtavaa musiikkia tarjolla!

Koirahoitajana

 

Olin viisitoista vuotta sisareni perheen koiran Nellan varahoitaja. Paljon on muistoja sekarotuisesta, jo edesmenneestä koiraneidistä, jonka kanssa vietettiin ikimuistoisia hetkiä. Nella on haudattu mökille.

Nyt on suvun nuorisosta tyttäret kasvaneet aikuisiksi ja heillä on omat, nuoret koirat. Kummityttöni Anna on Riikassa kesälomamatkalla, joten sain hänen Luca-colliensa hoitoon mökille ensimmäistä kertaa muutamaksi päiväksi. Lucalla on nyt mahtava karva, ja koko koira näyttää sen vuoksi muhkeammalta kuin todellisuudessa onkaan.

Luca on sielultaan luonnosta nautiskelija. Se on pennusta lähtien istunut pää kallellaan ulkona, kuunnellut linnun laulua ja katsellut perhosia. Tänään se viihtyi ainakin tunnin ulkona laineen liplatusta ja luonnon hiljaisuutta kuunnellen. Metsästysviettiä sillä ei ole lainkaan.

Eilen illalla myöhään käytiin vielä iltapissillä ja pihassa loikki iso rupisammakko. Luca ihmetteli sitä pitkään ja kävi vielä aamullakin tutkimassa, löytyisikö otus samasta paikasta. Tiedä häntä, mitä yllätyksiä vielä yhdessä löydetään!

Pianon huumaa

 

Kuhmo päättyi, Mäntän Musiikkijuhlat alkoivat. On hienoa, että näin pienessä kaupungissa on oma pianomusiikkiin keskittyvä festivaali. Puitteethan ovat mainiot: Gösta-museon Kivijärvi-sali, Mäntän Klubi ja ihastuttava, Hannes Autereen puuveistoksia täynnä oleva kivikirkko.

Tiistaina iltapäivällä aloiteltiin nuorten pianistien konsertilla. Varaslähdössä esiintyi 12 Pohjoismaisen pianoakatemian oppilasta ja hienosti esiintyivätkin. Nuorin Nuutti Hirvonen oli vasta 13-vuotias, eikä vanhimmat soittajatkaan olleet kuin parikymppisiä.

Mieleeni jäi Väinö Viljasen tulkinta Prokofjevin sonaatista, olisi voinut olla melkein jazzia! Samoin ukrainalaisen Kyrylo Seradan, nykyisin Norjassa asuvan pianistin Rachmaninovin Spring Waters. Ei voinut mitään, että ajatuksiin nousi valtava kontrasti soljuvan musiikin ja Ukrainan sodan kauhujen välillä. Ella Oksavaa olemme kuunnellet aiemminkin ja hänen Prokofjevin Romeo ja Julia -tulkinta oli taitava. Kaikki muutkin selvisivät oikein hyvin omasta osuudestaan.

Pianofestivaali sai arvoisensa aloituksen. Tällä viikolla tarjolla on vaikka minkä moisia huimia konsertteja ja taiteilijoita, mm. improvisaatioistaan tunnettu, ensimmäistä kertaa Suomessa vieraileva venezuelalainen pianisti Gabriela Montero, Maj Lind -pianokilpailun voittaja Piotr Pawlak ja englantilaisen kuuluisan muusikkoperheen tytär Janeba Kanneh-Mason.

Mäkikylän koululla

 

                                                                                (kuva: KMV-lehti)

Viikonloppuna oli väki kutsuttu Mäkikylän entiselle koululle muistelemaan menneitä. Koska olen siellä pihapiirissä elänyt 60-luvulla elämäni 7 ensimmäistä vuotta ja äiti oli lähes 10 vuotta opettajana koululla, menin mielelläni mukaan. 

Entisistä opettajista on maalattu muotokuvat ja minulla on äitini sekä hänen kollegansa taulut. Koulun lopettamisen jälkeen taideteokset jaettiin omaisille. Työtoverini lahjoitti minulle myöhemmin 40-vuotislahjaksi äidin kollegan taulun, koska tiesi tämän olevan minulle kuin mummo.

Talo oli tupaten täynnä entisiä oppilaita ja kylän väkeä. Kuulimme esityksen alueen ja koulun historiasta. Minäkin muistelin hieman lapsuuttani ja muutamaa hupaisaa tapausta äitini Mäkikylän työuralta. Harva opettaja on poliisin polkupyörän varastanut koulun kankaiden ostosmatkalla! (Äiti vaihtoi vahingossa kaupan pyörätelineestä oman sinisen pyöränsä paikallisen poliisin omistamaan punaiseen eikä huomannut mitään.😀) 

Lisäksi esillä oli vanhoja koulutauluja, Aapisia, vihkoja ja koulun vanhaa esineistöä. Pulpettejakin olisi saanut halutessaan ostaa. Parilla eurolla saatiin maistuvat pullakahvit.

Koulutyö lopetettiin jo kolmekymmentä vuotta sitten, ja rakennukset myytiin Ihmisyyden tunnustajille. Koulutalo on nyt Sampola ja esittelee heidän kulttuuritoimintaansa: konsertteja, näytelmiä ja taidenäyttelyitä. Opettajien entisessä asuintalossa elää yhteisön väkeä.

Tapasin paljon tuttuja ja tuntemattomia. Oli liikuttavaa kuunnella lämpimiä muistoja äidin entisiltä oppilailta ja tavata myös omia oppilaita sekä lapsuudenystäviä vuosikymmenten jälkeen. Mukavaa, että tilaisuus oli järjestetty. Kiitos!

Elokuu alkoi

 

Tuuli nukkuu,

vait´ on lehdet puun.

Yksinäinen lintu liukuu

iltaan elokuun.

                                                                                 (O. Paloheimo)

Vaikka elokuu tuo tullessaan vähitellen pienen haikeuden kesän tulevasta päättymisestä, elokuun pimenevät illat ovat hauskoja: Nyt voi sytyttää kynttilän illalla niin sisälle kuin uloskin ja polttaa ulkovaloja pimeiden iltojen iloksi. On hauskaa katsella laiturilta järvimaisemaa, kun ei mistään näy keinovalon pilkahdustakaan. Lomat päättyvät, mökit hiljenevät.

Iloitsen kesän ja vapauden jatkumisesta. Ei työtä, ei kiirettä, ei paineita, onnellista oloa vain!😌