Olin viisitoista vuotta sisareni perheen koiran Nellan varahoitaja. Paljon on muistoja sekarotuisesta, jo edesmenneestä koiraneidistä, jonka kanssa vietettiin ikimuistoisia hetkiä. Nella on haudattu mökille.
Nyt on suvun nuorisosta tyttäret kasvaneet aikuisiksi ja heillä on omat, nuoret koirat. Kummityttöni Anna on Riikassa kesälomamatkalla, joten sain hänen Luca-colliensa hoitoon mökille ensimmäistä kertaa muutamaksi päiväksi. Lucalla on nyt mahtava karva, ja koko koira näyttää sen vuoksi muhkeammalta kuin todellisuudessa onkaan.
Luca on sielultaan luonnosta nautiskelija. Se on pennusta lähtien istunut pää kallellaan ulkona, kuunnellut linnun laulua ja katsellut perhosia. Tänään se viihtyi ainakin tunnin ulkona laineen liplatusta ja luonnon hiljaisuutta kuunnellen. Metsästysviettiä sillä ei ole lainkaan.
Eilen illalla myöhään käytiin vielä iltapissillä ja pihassa loikki iso rupisammakko. Luca ihmetteli sitä pitkään ja kävi vielä aamullakin tutkimassa, löytyisikö otus samasta paikasta. Tiedä häntä, mitä yllätyksiä vielä yhdessä löydetään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti