Kuhmo-sukat

 

Kauniit Kuhmo-sukat matkaavat kotiin ensi talven lämmikkeeksi. Sähkön säännöstelyllä on uhkailtu, joten onneksi ainakin varpaat pysyvät lämpimänä.

Kiitos ystävälle kauniista ja käytännöllisestä lahjasta. Saimme molemmat rakkaudella neulotut, pitkävartiset sukat ja lisäksi iloisen kortin. Lämmin kiitos!

Lastenkonsertissa

Lastenkonsertissa ei onneksi ole yläikärajaa! Kävimme eilen kuuntelemassa puolen tunnin konsertin Tuupalan koulun salissa. Olipa kiva seurata lapsia vanhempineen, kun itse ei tarvinnut koulun tiloissa olla yhdestäkään lapsesta vastuussa! Yleensä niitä on ollut helmoissa parisenkymmentä. ;>)

Poulenc´in Tarina Babarista, pienestä elefantista, oli vetänyt paikalle pikkuyleisöä runsain määrin. Olipa meitä muitakin, joilla ei lapsia näkynyt mukana. Pianistina soitti Andrea Rucli ja kertojana tarinaan eläytyi Jaakko Kortekangas.

Jo pihassa meitä oli vastassa tämä hahmo - olikohan norsun kaveri virtahepo? 

Lapset jaksoivat hyvin kuunnella Kortekankaan värikästä kerrontaa. Musiikkiosuudet olivat sopivan lyhyitä ja tukivat oivallisesti sadun tunnelmaa. Lisäksi minusta oli mukavaa, että konsertissa ei ollut mitään muuta kuin musiikki, kerronta ja samana pysynyt Babarin kuva seinällä. Joskus lastenkonsertteihin isketään jos vaikka millaista sälää, oikein informaatiotulvaa. Tämä konsertti pysyi tyylikkäästi vain konserttina, kuten sen pitikin olla.

Minusta on aina hauskaa, että musiikkifestivaaleilla on otettu huomioon myös lapset, ja sen vuosi lastenkonserteissa mielelläni vierailenkin. Ehkäpä heistä tulee joskus klassisien musiikin ystäviä, kun ovat saaneet sitä jo pienenä kuunnella.

Pois tullessa Kuhmo-talon pihapiiristä bongasin linnunpönttöjä - nekin tähän päivään hyvin sopivia!

Pappilan antimia

 

Konserttien välissä tai jälkeen olemme käyneet uimassa Pajakkakosken suvannossa.

Pappilan rannassa on kiva laituri ja siellä saa yleensä olla ihan rauhassa. Vesi virtaa, joten se on virkistävää hellesäälläkin.

Ikolan pappila on juuri remontoitu. Siellä on kamarimusiikin aikana päivittäin kahvila, jossa on tarjolla Kainuun piirakoita, kukkoja ja makeita herkkuja - erityisesti aivan ihania kakkuja. Olemme maistaneet jo mansikka- sekä mangokakkua. Taivaallista, kuten seurakunnan tiloissa pitääkin!

Sali on viihtyisän kaunis. Eräänä päivä pyöräilimme paikalle ensimmäisten joukossa, joten sain kuvan ilman asiakkaita.

Ehkä huomenna taas uimaan ja herkkuhetkelle...

Ukkosta, uintia ja hiukkasen musiikkiakin

 

Yöllä heräsin kesän ensimmäiseen kovaan ukonilmaan. Salamat leimusivat komeasti ja jyrinäkin oli jylhää. Juuri, kun meteli hiljeni ja aioin jatkaa unia, tuli uusi ukkossolu, ja niitä lipui useampikin Kuhmon yltä. Aamulla huomasin, että sähkötkin olivat katkenneet jossain vaiheessa, sillä sähkökellot näyttivät puuta heinää.

Täksi päiväksi oli luvattu useita ukkoskuuroja, joten lähdimme kolmeen konserttiin autolla. Konserttien jälkeen kävelimme kirjaston rantaan uimaan ja olimmekin pitkän aikaa ainoat pulikoitsijat paikalla. Koska vesi virtaa, se oli virkistävän viileää. Sateesta ei näkynyt pisaaraakaan koko päivänä, vaikka ukkosen jytinää kuului jatkuvasti.

Pulahduksen jälkeen seurattiin sorsia. Eilen näkyi telkkiä uintireissulla Pappilan rannassa, pieniä ja suuria, tänään ilmeisesti heinäsorsapoikue. Viisi keskenkasvuista ja äiti uiskenteli rauhassa virrassa ja rannalta suuhunpantavaa etsien.

Oppilaskonsertissa, joka oli Tuupalan koululla ja meidän tämänpäivän viimeinen, esiintyi todella taitavia soittajia. Viimeisenä ollut mestarikurssilainen viulisti Hiu Sing Fan, säestäjänään Sonja Fräki, oli oikea taituri. The Last Rose of Summer sekä Carmen Fantasie Brillante olivat todella briljanttia kuultavaa. Mikä viulun taituri! Aivan kypsä esiintymislavoille huikeine suorituksineen.

Nuoria lupauksia on aina hieno kuulla, siksi käymme kaikki oppilaskonsertit, jos ne vain suinkin päiväohjelmaamme sopivat. Huomenna lisää!

Kainuun maisemissa

Kuhmon kamarimusiikki on vauhdissa. Tänään olimme kirkossa kuuntelemassa Händelin passacagliaa ja myös sen teemasta sävellettyä Halvorsenin näkemystä, meille rakas kappale. Vakipaikoilla parvella tuntui niin mukavalta aloittaa tämän kesäistä musiikkielämystä.

The Spirit of Kuhmo

Ennen kirkkokonserttia olimme Salakamarissa, jossa uudet taiteelliset johtajat Minna Pensola ja Antti Tikkanen mielenkiintoisesti kertoivat näkemyksiään Kuhmon vetovastuusta. Iloinen ja tiivis tunnelma - meillä maskit, kun virallisesti sitä suositellaan ja istuttiin kuin sillit suolassa. Saimme kuitenkin paikat ison, aukinaisen oven vierestä, kun tulimme ajoissa.

Polkupyörillä huristelemme paikasta toiseen. Hiukan hirvittää, kun monet vanhemmasta väestä kulkevat ryhmissä kolme rinnakkain, jolloin ohi pääseminen on hankalaa. Kun soittaa kelloa, saa välillä kiukkuisia vilkaisuja, hmmm, miksiköhän?

Paljakka virtaa ohitse ajaessa. Huomenna menemme Ikolan pappilaan päiväkahville Kertun ihanien herkkujen äärelle ja samalla pulahdamme uimassa, sillä vielä ei ole ehditty.

Kosken partaalla on kiva kävellä kauniissa maisemissa.

Mesiangervot tuoksuvat voimakkaasti joka paikassa.

"Kotona" on siirretty lukuisat mariskoolit turvaan, jotta me kömpelöt konserttivieraat emme saisi sirpaleita aikaiseksi. Kiitos Eeva ja Matti ihanasta konserttikodista, jonka olette taas lainanneet meille kahdeksi viikoksi!

Kuhmo kutsui taas

 

Kuhmo ja kamarimusiikki...

Täällä taas, ihanaa!

Runon ja suven päivänä

 

Iloa on

- Nostaa lippu salkoon keskikesän ja runouden kunniaksi. Ja tietenkin lueskella muutama Eino Leinon värssy juhlapäivän kunniaksi.

- Seurata pieniä, pesästä lähteneitä linnunpoikasia, jotka pontevasti kiljuvat kerjäten ahkerilta emoiltaan ruokaa. Kirjosiepot häipyivät metsän hämäryyteen, mutta rantasipin poikasia näkee pihassa nurmikolla ohuilla tikkujaloillaan kipittävinä varsinkin illan muuttuessa yöksi. Emoilla on kaksi poikasta, jotka päivä päivältä varttuvat suuremmiksi.

(kuva: WWF)

- Katsella netin kautta sääksenpoikasten varttumista Saimaan kauniissa maisemissa. Miten pienistä rääpäleistä voi niin nopeasti kesän aikana varttua uljaita, kalastelevia lintuja, jotka syksyllä taittavat muuttomatkan kaukaisille Afrikan rannoille. Koukuttavaa seurattavaa niin pesintä kuin muuttomatkatkin!

-Nauttia mökkitunnelmasta: luonnosta, vesijuoksusta lämpimässä vedessä, kukista, päiväunista pihakeinussa katoksen varjossa, kuikan huudosta järvellä ja uusista perunoista sillin kera. Ihan parasta kesää...

- Ihastella luonnonkukkia ja istutettuja, joista riittää sisälle maljakkoonkin kerättävää. Kyllä Suomen kesä on kaunis!

Tapaaminen

 

Mökin sisätilat kävivät ahtaiksi, kun äidin puoleisen sukuhaaran osa serkuista ja pikkuserkuista tapasi mökillä pitkästä aikaa. Onneksi ulkona tilaa riitti ja sääkin oli mitä parhain.

Kaukaisimmat vieraat tulivat "rapakon" takaa ja oikeastaan heidän vuokseen olikin niin kiva nähdä. Lähes kaikilla oli siteitä meidän mökille, jossa oli vietetty kokonaisia kesiäkin aikoinaan.

Hilpeyttä herätti 50-vuotiaat ankat, joita jokainen oli vuorotellen narun perässä uittanut laiturilta lapsena. Samoin lähes yhtä vanhat leikkiauton vihreät ratit vaihteineen, joiden kanssa muinoin pojat pitivät kilpailuja juosten pihamaata ristiin rastiin, kuten formulakuskit konsanaan. Toinen rateista on jo joitain vuosia sitten lähtenyt omistajansa mukana Yhdysvaltoihin, ja nyt toinenkin pakattiin lapsenlapsen tavaroihin Atlantin ylitystä varten. Ihana muisto edesmenneen oman isän lapsuudesta!

Mukana tapaamisessa oli myös yli 80-vuotias kummitätini, jonka uutta asuntoa kävimme edellisviikolla Helsingissä katsomassa. Ihanaa, että hänkin jaksoi lähteä mukaan, vaikka ajomatkaa tulikin monta tuntia suuntaansa.

Mitä vanhemmaksi elää, sitä rakkaammaksi suvun jäsenet tulevat. Kiitos mukavasta kokoontumisesta! Ihanat muistot lämmittävät...

Suvi-illan säveliä

 

Kevyttä klassista -festivaalin avajaiskonsertissa olin perjantaina Vilppulan kirkossa. Esiintyjinä olivat Johanna Rusanen-Kartano sekä pianisti-urkuri Pami Karvonen. Lisänä piti olla vielä Jukka Saarman, mutta hän joutui perumaan osuutensa kesän alussa sairastetun koronan vuoksi.

Johanna Rusanen-Kartano on taitava, isojen konserttisalien sopraano. Merikannon musiikki sopi oivasti kirkkoon, olihan se Oskar Merikannon kesäkirkko ja Merikanto sävelsi yli puolet tuotannostaan kesäasukkaana Vilppulassa. Kuulan, Franckin ja Händelin musiikki soi kauniisti kesäillassa - tosin solistin voimakas ääni tuntui ehkä liiankin mahtavalta tähän kirkkotilaan. Sopraanon ääni oli kauneimmillaan hiljaisemmissa kohdissa, mutta suuremmassa tilassa vaikutelma olisi varmasti ollut toinen. 

Säestäjänä toiminut Pami Karvonen soitti myös soolona uruilla Kokkosen Lux Aeternan sekä Mårtenssonin musiikkia sekä Merikannon Kesäillan valssin painolla. Merikannon tempo oli valtava ja jatkuva rubato venytti valssia omituisesti, joten näistä kärsi koko kappale. Itse olen sitä soittanut ja kuunnellut toisten tulkitsemana niin monet kerrat, että tämä näkemys sävellyksestä oli hiukan erikoinen minun mielestäni.

Suvi-illan säveliä kuuntelin ihan hyvällä mielellä. Yleisö aplodeista päätellen piti konsertista ja poistuimme kirkkoniemen kauniiseen kesäiltaan iloisella mielellä. Kohta kuuntelen lisää klassista musiikkia Kuhmon kauniissa maisemissa.

Lomalukemista

 

Mökin kirjahyllystä löysin ilmeisesti äitini aikoinaan ostaman kirjan Isä Mitrosta, joka on painettu 2008, jolloin Europarlamentin sotkuja ei vielä ollut tapahtunut.

Olen sitä aina silloin tällöin lukenut parin viikon aikana. On ollut mielenkiintoista nähdä, millaista ortodoksipapin perhe-elämä oli Mitro Revon lapsuudessa hänen kotikaupungissaan Helsingissä. Pappilassa oli suuri lapsilauma, 13 lasta, joista tosin yksi kuoli heti syntymänsä jälkeen. Mitro seurasi isänsä jalanjälkiä pappisuralle, ja toimi samassa virassa pappina ja lisäksi myös kiertävän ortodoksisen uskonnon opettajana keskustan lukioissa, kuten isänsäkin.

Kirjassa Isä Mitro kertoo ajatuksiaan elämästä yleensäkin, työstä ja uskosta.  Isä Mitron julkisuuskuva tulee esiin kirjassa, mutta myös se toinen, sisäinen minä. Kirjassa on kaunis Janne Gröningin kuvitus suomalaisesta luonnosta eri vuodenaikoina kuvatekstein. Siinä on myös asia- ja henkilöhakemisto käytettäväksi

Kirjaa on helppolukuinen, tosin kappalejako hieman kiusaa. Usein virke on laitettu omaksi kappaleekseen, joka minusta tuntuu häiritsevältä. Olen perinteisen kappelejaon vankka kannattaja, mutta kirjailija saa tietenkin tehdä kieliopin suhteen mitä haluaa.

Jatkan mielenkiinnolla lukemista...