Pieni lomanen

Virkistävä, pieni, neljän päivän helatorstailoma viimeisten koulupäivien keskellä teki todella hyvää mielelle. Mökillä aika kului kuin siivillä. Aiemmin hieman surin, etten ehdi seurata kevään tuloa etäkoulun ja muiden työjärjestelyjen vuoksi, kun piti olla kaupungissa. Viileät säät ovat kuitenkin hidastaneet vehreyttä. Valkovuokot ja narsissit olivat vieläkin mökillä kukassa ja ilahduttivat minua koko viikonlopun. Koivuissa on nyt pienet hiirenkorvat, mutta tullessa keskiviikkona ei kaikissa näkynyt vielä mitään. Järvi viilentää.

Lämpimät kevätpäivät oli mukava puuhata ulkona. Verannat saatiin kuntoon ja saunan katto ja räystäskourut putsattua. Haravoin  alamökin ympäristön ja laiturille menevät rappusetkin laitettiin paikoilleen. Saunottiin pari kertaa ja heitin vasta nyt talviturkin. Onkohan minusta tullut arkajalka? Ennen pulahdin heti jäiden sekaan, kun ranta vain hiukankin oli avoin.

Oli mukava seurata perhosia, jotka ilmestyivät oitis, kun aurinko lämmitti. Sitruunaperhoset ja suruvaipat lentelivät ja mökin seinällekin istahti kesäperhosia lepäämään. Sinitiaiset ja kirjosiepot hautoivat muniaan, tai sitten osa sisusti asuntojaan, kun heiniä kannettiin pönttöihin. Kävin myös ensimmäisellä souturetkellä. Oli kiva katsella maisemia, jotka nyt näyttävät erilaisilta kuin kuukauden päästä. Kaadoimme lipputangon ja kuurasin sen puhtaaksi. Nyt kelpaa liputtaa!

Orvokit kukoistavat, mustikka aloittelee kukintaansa ja joutsenet lentelivät edestakaisin. Korvasieniäkin kerättiin kymmenisen kappaletta. Kävelyretkillä niitä ei löytynyt kuin pikkiriikkisiä alkuja, mutta mökin pihapiirissä niitä oli ihan kunnon kokoisia. Minä en niitä syö, mutta joutavat parempiin suihin. Pidän sienistä, mutta aikoinaan olen myrkkyjä saanut sytostaattien muodossa elimistööni niin paljon, että nyt vältän näitä herkkuja. Keitetäänhän ne huolellisesti useampaan kertaan, mutta silti... Onneksi toiset saavat herkutella.

Ihana, aurinkoinen viikonloppu, joka antoi voimia viimeisiin koulupäiviin! 

Voi, mikä ihanuus!

Vihdoin täällä rannalla! Voi, mikä ihana kevät...

Räntäsadetta ja arviointeja

Tänään herätessä oli maa valkeana ja räntäroikaleita satoi ulkona. Vähän masentavaa toukokuun puolessa välissä! Tosin tämä kevät on koronoineen ollut niin kummallinen, että räntäsadekaan ei yllätä.

Olemme kakkoskodissa, vaikka mökillekin olisi tehnyt mieli. Kävin siellä eilen kastelemassa orvokit, ja pihassa kukkivat vielä krookukset, narsissit ja valkovuokot. Toivon pääseväni mökille helatorstaiksi, sillä meillä on töistä vapaata myös perjantai. Voisi vähitellen ajatella muuttavansa majaa kesäkotiin, kun etäopetus on ohitse.

Työarki on muuttunut kodin rauhasta taas kouluun. Käsiä pestään niin useasti, että yli yksi oppitunti lotrataan yhteensä päivässä veden kanssa. Turvaväleistä huolehditaan, ja nämä kaksi asiaa ovat nyt tärkeimpiä kouluarjessa. Ruokailemme luokissa, joten siinäkin menee aikaa enemmän kuin ruokalassa tapahtuvassa aterioinnissa. Hyvin ja rauhallisesti on sujunut, sillä olemme ottaneet toisen sisäänkäynnin käyttöön, ja mitään ruuhkia käytävässä tai eteisessä ei pääse syntymään. Luokat ovat visusti erillään toisistaan, joten aika intensiivistä yhdessäoloa on oman luokan kanssa päivät.

Tänä viikonloppuna olen tehnyt arviointeja. Kovin kauan kerrallaan ei jaksa papereita pyöritellä, joten ateriointi, päivänokoset, sukan kutominen ja lehdenluku ovat hyvin katkaisseet ahkeran aivotyön. Toivon, että sunnuntai-iltana arvioinnit olisivat valmiit ja ainakin suurimman osan oppiaineista olisin saanut jo viedyksi koneellekin. Keskiviikkoon saakka on armonaikaa...

Taas tuli opetushallituksesta uudet ohjeet koulutyölle. Saa nähdä, joudunko tekemään joka päivä sekä lähi- että etäopetusta yhtaikaa. Etäopetusaikana olin myös lähiopetuksessa, mutta se tapahtui vain joka kahden viikon välein yhden päivän ajan. Onneksi opetusta on vain vähän jäljellä. Kai nämä viimeiset kiemurat kestää vaikka päällään seisoen, kun tietää, että kesäloma on nurkan takana.

Valkovuokkojen aika

Pitkäaikainen haaveeni on toteutunut: Mökillä parikymmentä vuotta kituuttaneet valkovuokot ovat alkaneet hyvin levitä.

Karjalainen äitini rakasti näitä ja joka kevät hän muisteli Kannaksen alueen valkoisia kukkapälviä kaiholla. Äiti katselee nyt pilven reunalta ja ihmettelee, kuinka runsaslukuisesti hänen vuokkonsa tänä keväänä kukkivat.

Pitkin nurmikkoa on kukkivia tupppaita, niin kauniita.

Kevään tuojia - ainakin minulle.

Monia vuosia tämä mätäs oli ainoa kukkiva valkovuokkoesiintymä mökillä. Tämä kuva on vuodelta 2012 ja silloin jo mustikassakin oli lehdet. Onneksi valkovuokko kukkii luonnossa pitkän aikaa. Ehkä minäkin niistä ehdin vielä etätyön lomassa nauttia.

"Koivun oksaan korkealle..."

Vapun kunniaksi lähdimme parvekkeella syödyn aamupalan jälkeen auringonpaisteessa ajelemaan mökille. Siellä oli rastas tehnyt pesän pihapiiriin ja säikähdin puolikuoliaaksi, kun se lähti karkuun metrin päästä. Pesä oli soma ja munatkin se oli jo ehtinyt pyöräyttää.

Muistan, kuinka yhtenä kesänä hajoitimme 7 pesäntekelettä, jotka rastas yritti rakentaa ihan kulkuväylälle. Munia se ei ehtinyt. Onneksi älysi tehdä pesänsä lopulta kauemmaksi mökistä ja sai poikasetkin lentokuntoon. Kummallista, että hehtaaritolkulla on metsää ympärillä, mutta ovenpieleen vaan pitää päästä pesimään. En oikein ymmärrä rastaan sielunelämää.

Mökillä tuuletimme patjat ja vuodevaatteet sekä laitoimme ilmalämpöpumpun päälle. Siivouksen loppusuora häämöttää! Tuntuu niin kivalta ajatella, että viikon päästä voisin ehkä jo mennä yöksi mökille. Ihanaa!!!

Hovipuutarhurini piti ovet auki vappuna, ja mökkireissun yhteydessä ostin kaksi kassia keltaisia orvokkeja ja vielä pari amppeliakin. Osa meni mökille ja osa haudoille. Äidin ja isän haudan kävin paluumatkalla äitienpäivää varten laittamassa kuntoon.

Sillä aikaa, kun minä laittelin orvokkeja, kokki oli kotona loihtinut vappuaterian: halloum-juustosalaattia krutongeilla, keitettyjä porkkanoita ja paistettua lohta perunoiden kera. Kyllä maistui nälkäisissä suissa hyvältä.

Iloista vappua - virtuaalimuodossa tai ihan konkreettisesti juhlittuna! 

Jäät lähtivät

Mökkijärvestä on lähteneet jäät. Tarkkaa päivää en tiedä, mutta tänään mökin kohdalla järvi lainehti vapaana - tosin kauempana näkyi vielä vähän valkoista.

Kannoin "lampaat laitumelle" ja verannalle kalusteita, jotta sisältä sai ravistettua suurimmat matot. Siivous siis laitettiin hiukkasen alkuun. Saa nähdä, koska jatketaan.

Tuuli oli kova, mutta onneksi suunta oli pohjoisesta, joka meidän rantaan ei sovi. Krookuksia oli auennut lisää ja narsissit kasvattaneet hiukan varttansa sitten viime käynnin.

Lepopäivä mökillä, vaikkakin koko ajan puuhastellen, tuntui hyvältä etätöiden näännyttämälle. Silmät ovat olleet kovilla viime päivinä. En ole tottunut työskentelemään koneella koko päivää. Nyt on pakko ja eilen silmät olivat ihan kipeänä eri kokoisten ruutujen tuijottelusta. Onneksi tänään ei ole tarvinnut samaa tehdä. Korjasin verkossa veroilmoitusta, joka oli nopeasti tehty, eikä tässä kirjoituksessakaan kauaa aikaa kulu. Oikein säälittää ne ihmiset, jotka joutuvat koko ajan työkseen tietokoneen ääressä työskentelemmään. Minulla tämä on onneksi vain ohimenevää - ainakin toivon!

Mökillä oli ihana käväistä. Kevät, kurjet, joutsenet, aaltojen vapaa loiske ja mullasta nousevat yllätykset huumaavat mieltä. Ihan paras vuodenaika!

Lepoa

Pääsiäisloma ja lepoa! Sitä mieli ja kroppakin on tarvinnut tänä keväänä. Silmää on ilahduttanut kaksi isoa kimppua narsisseja - pääsiäisen kukkia minulle. Ilman niitä tämä aika ei tuntuisi aidolta.

Olen iloinnut kävelylenkeistä, joita olemme tehneet joka päivä eilistä lukuunottamatta. Eilen satoi ensin räntää ja sitten vettä koko apposen päivän. Siihen keliin ei tehnyt mieli mennä itseään kastelemaan.

Suurta mielihyvää on myös tuonut pääsiäisruoka, jossa minun osuuteni on ollut ainesten raahaaminen kaupasta kotiin ja salaatin teko. Vähällä olen päässyt!

Kaapista löytyi avaamaton purkki minttuhyytelöä. Siinä on hiukan omenaa mukana. Lempeä mintun maku on oiva lisä lampaalle ja tämä hyytelö oli oikein erityisen hyvää. En pidä voimakkaasta mintun mausta, joten tämä oli ihan nappilöydös.

Olemme jo useammalla lounaalla syöneet lammasta, valkosipuliperunoita, uunijuureksia ja todella hyvää kastiketta, joka kruunaa koko aterian. Minä en jaksaisi kastikkeita laitella, mutta onneksi ruoan valmistus ei olekaan minun hartioillani. Lampaasta ja kaikista muistakin laitoksista tuli oikein maukasta. Yleensä on jonain päivänä syöty myös kanaa, mutta nyt lampaanviulu oli niin kookas, että jätimme kanat kotkottamaan tarhaansa. Jälkiruokana on ollut mämmiä tai pashaa, perinteitä kunnioittaen.

Olen iloinen, että loma on ollut todella lepoa. Työasiat ovat haihtuneet kauas... Olen saanut nukuttua pidempiä ja laadukkaampia yöunia sekä unohtaa koulun. Tänään hetken yksin ollessani tarkistin viime viikolla laatimani etätehtävät ja ajastin huomiselle. Ei tarvitse siis tänäänkään vielä ryhtyä miettimään opetusta. 

Viime viikon alussa hankkimani narsissikimput ovat kukoistaneet kauniina koko pääsiäisen ajan. Yönsä ne ovat viettäneet parvekkeella. Tänään osa kukista alkoi näyttää nuutuneilta, mutta niinpä on juhla-aikakin jo kohta ohitse. Ihmeen kauan narsissit kestivät sisällä. Narsissi - minulle kevään ja pääsiäisen airut.

Ihana pääsiäisloma!

Pääsiäsiloma tuli tarpeeseen. On ollut ihanaa ajatella, että neljän päivän aikana voi ottaa etäisyyttä työhön ja ajatella sekä puuhata ihan muuta. Viime viikonloppuna sain siivousvimman ja kävin kaappeja sekä laatikoita läpi, joten nyt aion vain levätä ja ulkoilla.

Tänään aamupalan ja striimatun pitkäperjantain jumalanpalveluksen jälkeen teimme pitkän kävelylenkin. Aurinko paistoi ja vaikka tuuli oli viileä, liikkuessa ei tullut kylmä. Iltapäivällä maistettiin jo pääsisäislammasta, sillä viulu on niin suuri, että saamme syödä sitä monena päivänä. Maukas kastike kruunasi maun. Lammas on niin pääsiäisen ruokaa!

Onhan tämä erilainen pääsiäinen. Toivottavasti ihmiset malttavat pysyä omissa kodeissaan ja välttää ihmismassoja. Vähän ihmetellen olen lukenut uutisia, joissa kerrotaan luontokohteidenkin ruuhkautuvan. Täällä maalla ei onneksi sellaista tarvitse pelätä.

Levollista pääsiäistä toivon kaikille!

Kurkia, joutsenia, hanhia...

Ihana ilma oli tänään koko päivän. Päätin lopettaa iltapäivällä etätyöt ajoissa, kun ulkona oli niin houkuttelevan näköistä. Mieli teki mökille.

Söin myöhäisen lounaan parvekkeella ja lähdin klo 15 maissa ajelemaan mökille. Aurinko paistoi ja oli kiva katsella, mitä mökkitien varrella on alkukeväästä tapahtunut. Lammen rannalla näkyi kurkipariskunta ja pellolla pari joutsenta.

Mökillä oli kaikki kunnossa. Vartijakissa lepäili auringossa ja katseli minua muikeana. Krookuksia oli muutama jo auki ja narsissin alkuja nousemassa. Haravoin vähän ja leikkelin kuusia.

Kesken kaiken pohjoiseen päin lensi yli 60 linnun kurkiparvi. Olin ääniä kuullut jo aiemminkin, mutta en sattunut kurkisteluista huolimatta tavoittamaan katseella, missä menivät. Tämä parvi otti korkeutta järven päällä ja lähti sitten jatkamaan matkaa. Oli se uljas näky! Syksyisin ja keväisin melkein sekoan, kun saan seurata muuttomatkalaisia. Ja kevät varsinkin sykähdyttää, kun ei ole laisinkaan haikea olo - päinvastoin! Hetken päästä toiseen suuntaan lensi kaakottaen hanhia ja niitä oli yli 80. En vain erottanut lajia. Muutama joutsenkin teki ohilennon. Peipponen viserteli mökin takana pitkät luritukset, mutta en sitä nähnyt.

Oli aivan ihana retki! Kaiken tämän koronakauheuden ja etätyörumban keskellä teki hyvää unohtaa kaikki muu ja vain seurata luonnon heräämistä kevääseen. Lepäännyin, voimaannuin ja mieli virkistyi huimasti. Luonto ja sen ihmeiden seuraaminen on keväässä aivan parasta.

Romukaapin siivousta

Joka huushollissa taitaa olla paikka, johon tulee laitettua kädestä sellaista, jota ei oikein osaa muualle sijoittaa. Ainakin minulla on sellainen työhuoneessa, jota nimitän romukaapiksi. Iso kaappi, 7 hyllyä ja täynnä kaikenlaista roinaa.

Pitkän etätyöpäivän lomassa kävin sitä aina välillä kurkistelemassa ja jotain pois heittämässä. Työkoneilla istuminen imaisee mukaansa, joten on pakko kehittää liikkumista ja puuhaamista välillä. Työpäivän päätteeksi koko huone oli mullin mallin: tavaraa lattialla, sohvalla ja pöydällä.

Ajattelin ensin tyrkätä oven kiinni, mutta myöhemmin illalla sain inspiraation. Kuuntelin Simojoen Pekan striimattua konserttia ja samalla siivosin kaapin lähes kuntoon. Aina välillä katselin pienen hetken konserttia. Oikeastaan tylsä homma sujui ihan itsestään musiikin säestyksellä. Samalla muistelin Päiväkummun kesiä, joissa Pekan kanssa polut risteytyivät monet kerrat.

Kaapista löytyi mm. iso määrä laatikoita, joita olin säästänyt kai lahjalaatikoiksi. Kuvassa olevien mukienkin laatikot olivat tallessa. Ronskilla kädellä heittelin pois vaan! Nyt on kaappi kunnossa yhtä hyllyä lukuunottamatta ja eteisessä kolme pussia menossa roskikseen tai kierrätykseen. Olen tyytyväinen tämän viikonlopun aloitukseen.