Tänään herätessä oli maa valkeana ja räntäroikaleita satoi ulkona. Vähän masentavaa toukokuun puolessa välissä! Tosin tämä kevät on koronoineen ollut niin kummallinen, että räntäsadekaan ei yllätä.
Olemme kakkoskodissa, vaikka mökillekin olisi tehnyt mieli. Kävin siellä eilen kastelemassa orvokit, ja pihassa kukkivat vielä krookukset, narsissit ja valkovuokot. Toivon pääseväni mökille helatorstaiksi, sillä meillä on töistä vapaata myös perjantai. Voisi vähitellen ajatella muuttavansa majaa kesäkotiin, kun etäopetus on ohitse.
Työarki on muuttunut kodin rauhasta taas kouluun. Käsiä pestään niin useasti, että yli yksi oppitunti lotrataan yhteensä päivässä veden kanssa. Turvaväleistä huolehditaan, ja nämä kaksi asiaa ovat nyt tärkeimpiä kouluarjessa. Ruokailemme luokissa, joten siinäkin menee aikaa enemmän kuin ruokalassa tapahtuvassa aterioinnissa. Hyvin ja rauhallisesti on sujunut, sillä olemme ottaneet toisen sisäänkäynnin käyttöön, ja mitään ruuhkia käytävässä tai eteisessä ei pääse syntymään. Luokat ovat visusti erillään toisistaan, joten aika intensiivistä yhdessäoloa on oman luokan kanssa päivät.
Tänä viikonloppuna olen tehnyt arviointeja. Kovin kauan kerrallaan ei jaksa papereita pyöritellä, joten ateriointi, päivänokoset, sukan kutominen ja lehdenluku ovat hyvin katkaisseet ahkeran aivotyön. Toivon, että sunnuntai-iltana arvioinnit olisivat valmiit ja ainakin suurimman osan oppiaineista olisin saanut jo viedyksi koneellekin. Keskiviikkoon saakka on armonaikaa...
Taas tuli opetushallituksesta uudet ohjeet koulutyölle. Saa nähdä, joudunko tekemään joka päivä sekä lähi- että etäopetusta yhtaikaa. Etäopetusaikana olin myös lähiopetuksessa, mutta se tapahtui vain joka kahden viikon välein yhden päivän ajan. Onneksi opetusta on vain vähän jäljellä. Kai nämä viimeiset kiemurat kestää vaikka päällään seisoen, kun tietää, että kesäloma on nurkan takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti