Järvellä

Järvellä on menossa uisteluilta. Laskin äsken saunaa lämmittäessäni ainakin viisi venettä yhdellä silmäyksellä. Toivottavasti tulee saalista.

Kun ottaa 50 kuvaa, yksi onnistuu... No, joutsenkuvista ei onnistunut yksikään, kun tilanne tuli kameran eteen niin yllättäen. Laitanpa kuitenkin tänne muutamia.

Ihania lintuja! Aikaisin aamulla ja myöhään illalla niiden toitotukset kuuluvat sisälle asti, mutta ei haittaa!

Netti on takunnut tänään oikein kunnolla. Kolmannella yrittämällä saan tämän ehkä valmiiksi. Mobiili olisi voinut toimia paremmin. Nyt nautiskelemaan saunaan... 

Kirkko-oopperaa

Tänään oli vuorossa oopperaa. Olin kuuntelemassa Pentti Tynkkysen säveltämän Tuhlaajapoika pienoiskirkko-oopperan, jonka esitti ryhmä laulunopiskelijoita. Teos oli tilaustyö juuri tälle ryhmälle ja yksi kolmesta kantaesityksestä.

Aihe on tunnetuimpia Raamatun kertomuksia, joten oopperaa oli varsin helppo seurata. Tarina oli tuotu nykyaikaan ja mukana oli niin kalastajia onkineen kuin pirunsarvet päässä tanssivia maailman houkutuslintujakin. Säestyksestä huolehti pianisti ja sellisti. Välissä oli myös muutama virsi, jotka laulettiin yleisön kanssa. Esitys kesti vain 45 minuuttia, joten sen jaksoi hyvin seurata sellainenkin kuulija, jolle muuten ooppera on vieras taiteenlaji.

Pidin näkemästäni ja kuulemastani. Ottaen huomioon, että kaikki esittäjät olivat harrastelijoita, tulos oli jopa erinomainen. Kaiken kukkuraksi ja yllätykseksi esittäjissä oli kaksi tuttua: entisen oppilaani äiti ja viimevuotinen kollega. Heitä kävin kiittämässä oikein henkilökohtaisesti ja oli mukava vaihtaa kuulumisia.

Päivä on ollut hektinen. Monenlaista asioiden hoitoa kaupungissa, mutta välissä myös kesäpäivästä nauttimista rannalla ja kruununa ihana lounas: ensimmäiset uudet perunat perinteisillä lisukkeilla. Nam!

Heaven

                                 

Suomen alkanut suvi on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Minä niistä mielelläni poimin omaan ohjelmaani konsertit ja taidenäyttelyt. Tänään eksyin naapurikaupunkiin negro spirituals -konserttiin Heaven ja hyvä, että eksyin. Oli loistava konsertti!

Gospelkuoro UGG ja Kultainen Lyyra -bändi esittivät tyylillä ja hyvällä maulla svengaavia perusnegrospirituaaleja. Taitavat sovitukset, mukavasti soittavat muusikot ja puhdas kuorolaulu oli hienoa kuultavaa. Kummasti yleisökin lähti jammailemaan mukaan ja tunnelma oli letkeän leppoisa.

Oli hauska huomata, miten aamulla messussa suhteellisen jäykästi toimivista kanttoreista (ja yhdestä papistakin) illaksi kuoriutui täysverisiä jazz-muusikoita! Olipa mukaan eksynyt eräs paremmin näyttelijänä tunnettu perkussioita soittamaan ja taitavasti soittikin. Ehdoton huippu oli, kun yksi kirkkomuusikoista matki laulutapaa myöten Louis Amstrongia laulaen hitin What a Wonderful World saaden mahtavat aplodit. Hyvä, herrat Kupari ja Rekunen! Järjestitte hienon konsertin. 

Kotiin ajellessa illalla yhdeksän maissa nälkä kurni vatsassa, sillä olin viimeeksi pistänyt suuhuni jotain vieraiden kanssa kahvipöydässä kolmelta. No, ei haitannut, kun mielessä pyöri vieläkin konsertin svengaavat biisit. Oli niin kivaa!

Onko käsinkirjoittaminen vanhanaikaista?

                                     

New York Timesin haastattelema psykologi Stanislas Dehaene on huolissaan käsinkirjoittamisen vähentymisestä lasten elämässä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että käsinkirjoittamisella ja laajemmalla oppimiskehityksellä on selkeä yhteys. 

Käsinkirjoituksen oppimisen jälkeen lapset oppivat lukemaan nopeammin. Lisäksi he oppivat paremmin tuottamaan ja hallitsemaan tietoa. Koneella kirjoittaminen ei stimuloi aivoja samalla tapaa. Tämä on tutkimuksilla osoitettu ja myös aivotutkijat ovat asiasta samaa mieltä.

Dehaenen mukaan käsinkirjoitus on henkistä simulaatiota aivoille. Aivokuvauksilla on todettu, että hyvät taidot käsinkirjoituksessa aiheuttavat esim. aktiivisempaa hermotoimintaa niissä aivon osissa, jotka liittyvät työmuistiin ja ideoiden tuottamiseen. 

Opettajat ovat nämä tutkimustulokset tienneet jo vuosia. Yhteiskunnan nopea muuttuminen ja tietotekniikan tulviminen kaikille aloille on kyseenalaistanut käsinkirjoituksen. Vanhemmatkin aina silloin tällöin epäilevät sen tarpeellisuutta. Näistä aivotutkijoiden tutkimustuloksista ei suurta älämölöä ole pidetty.

On siis suuri merkitys sillä, miten kirjoitamme. Tietotekniikkataitoja huudellaan epätoivoisesti pelastamaan koulujen oppimistulokset ja kouluviihtyvyys. Mitä sitten menetämme, kun käsinkirjoitus vähenee ja on nyt jo vähentynyt kouluissa? Kärjistetysti sanoen tyhmistämmekö oppilaat?

Ukkosia

Varhain aamulla paistoi aurinko, kun Nellan kanssa käveltiin lenkillä peltomaisemassa. Myöhemmin koira jäi mökille ja minä lähdin kaupunkiin.

Torilla tapasin ystäväpariskunnan pitkästä aikaa, juteltiin kuulumiset ja sovittiin tapaamisesta. Oli ihana nähdä! Torikahvilassa eksyin tuttujen herrojen pöytään, jotka veistelivät opettajien pitkistä kesälomista. Hmmm... :=)

Hoidettiin  äidin asioita ja kesken kaiken jouduttiin oikein kunnon ukkoskuuroon. Myöhemminkin vettä satoi oikein kunnolla juuri silloin, kun taloyhtiön hallituksen kanssa katselimme piha-asioita. Minulla oli sateenvarjo, muut taisivat kastua.

Minkä kesä kastelee, sen se myös kuivaa... Minut oli kutsuttu iltapäivällä grillipartyihin ja niiden aikana aurinko paistoi ihanasti ja oli ihan kuuma. Mökille takaisin ajaessa taivas taas mustui ja perille päästyäni kannoin tavarat vauhdilla sisään, juuri ennen sadetta. 

Onneksi ehdin Nellan seuraksi ennen kuin ukkonen alkoi. Koira raukka pelkää oikein kunnolla ja kulki perässäni joka askeleella ukkosen jymistellessä lähistöllä. Pienen hetken täällä oikein myrskysi. Ukkosrintama pyyhkäisi päältä ja jyrinä sekä tärinä oli melkoinen. Onneksi ei puita kaatunut, vaikka tuuli niitä komeasti taivutteli. Verannat olivat aivan märät ja törkyä täynnä. Ikkunat pesaisin äsken uudelleen, kun olivat ihan kamalan näköiset. 

Myräkät ovat häipyneet, järvi tyyni ja ilta-aurinko paistaa. Istutaan rannassa  Nellan kanssa ja nautitaan kesäillasta.

Oikea kesäpäivä

Tänään on vietetty kesäpäivää. Uitu moneen kertaan ja mitattu veden lämpötilakin: +15. Järvellä mökin edessä oli saman verran joutsenia. En ole koskaan nähnyt yhdellä kertaa täällä niin montaa. Onneksi oli kamera lähettyvillä! Ehkä kuvia niistä huomenna...

Kunnon kesäpäivään kuuluu vain oleilu. Ollaan nukuttu päiväunet pihakeinussa, nautittu auringosta ja syöty jätskiä. On myös seurattu helikopterilentoja sekä suuren laiturin kuljetusta järven halki uudelle kesämökille.

Ettei mennyt pelkäksi laiskotteluksi, kävin kottikärryjen kanssa hakemassa kiviä tien varresta ja samalla harasin mäestä töyssyjä pois. Kivet laitan kukkaruukkujen pohjille, jotta pysyvät pystyssä tuulella. Ostin uudet piharuukut, kapeat ja korkeat ja niihin pitää keksiä vippaskonsteja, etteivät mene kumoon. Lisäksi karsin oksia rannasta Fiskarsin maanmainiolla oksaleikkurilla, jolla ylttyy aika korkealle. Ostin sen keväällä ja se on ollut kovassa käytössä, myös silloin, kun toisessa kädessä oli vielä lasta ;=)

On ihan kesästä nautittu olo!

Metsäretkellä

Kesäpäivän aamuna voi lähteä metsäretkellä vaikka yöpaidassa! Nella-koiralla oli sentään säädyllinen asu, mutta emännästä en oikein tiedä. Onneksi oli saappaat kuitenkin jalassa.

Tarkoitus oli vain käydä pienellä aamulenkillä, mutta hairahduimme tunnin vaellukselle. Kamera oli mukana, joten välillä kuvattiin.

Nella on ollut nuorempana aikamoinen menijä, mutta nyt 8-vuotiaana askel on hieman rauhoittunut. Uskollisesti se pysähteli minua odottamaan.

Kivet ja kannot - niin kiinnostavia ja kauniita!

Nuoren haavan runko oli alhaalta monta metriä aivan musta, niin kuin joillain yksilöillä saattaa olla.

Kielot kukkivat joka puolella kauniisti ja tuoksuvasti.

Muistettiin myös liputtaa! Se on yksi mökkielämän mukavia ja tärkeitä hommia.

Kostea päivä ollut, ukkostikin. Illalla istuimme rannassa pitkään ja vain katselimme tyyntä vedenpintaa, vesilintuja ja usvaista, aurinkoista maisemaa. Mieli lepää...

Mökkipäivä

                                       

Pilvinen ja harmaa päivä oli oikein sopiva mökkihommiin. Aamulla humpsin yöpuvussa pitkin pihoja ja leikkasin ruohoa pitkävartisilla saksilla. Tietää sitä, että seuraavat yöt on nukuttava lepo-ortoosit ranteissa, ettei rannekanava ahtaudu. No, nukun niiden kanssa usein muutenkin. Koira juoksi innoissaan ryteiköt ryskyen pitkin metsiä ja nautti vapaudesta.

                                       

Jossain vaiheessa Nella pinkoi kolme kertaa kivikon kukkien yli. No, vahinkoa ei tapahtunut ja jos tapahtuu, niin ei haittaa. Muutenkin luulin vähälumisen talven jälkeen, että sieltä ei nouse juuri mitään, mutta ihan siedettävän näköisenä se kukkii tällä hetkellä. 

Päivällä pesin sekä ylä- että alamökin ikkunat ulkoa päin. Kaupungissa vesi on mustana noesta, täällä vain kellertävänä siitepölystä. Jonain päivänä pitää pestä sisältä päin. Ikkunanpesun lomassa seurasin kuikkia, jotka sukeltelivat rannassa ja koiraa, joka pää kallellaan istui pitkään mustikanvarpujen keskellä, katseli ympärilleen ja ilmeisesti nautti sekin kesästä luonnon keskellä.

Kävin torilla seurakunnan teltassa kahvilla. Ihanaa, vastaleivottua pullaa oli tarjolla. Olisin ostanut samettiruusuja, mutta oli vain kerrottuja tarjolla ja minä haluan yksinkertaisia. Vielä oli vähän myyjiä paikalla, mutta ehkä keskikesää kohti vilkastuu. Kaupunkitorimme onkin kuulu vilkkaudestaan ja sinne pitää aina perjantaisin suunnata tunnelmasta nauttimaan.

Lenkillä katselin puolukoita, joiden kukinta on alkamassa. Paikka paikoin oli runsaasti nuppuja. Mustikan kukinta ei niin runsaalta tänä vuonna täällä näyttänytkään. Tiltaltti lauloi kilpaa leivosten, peippojen ja punarinnan kanssa. Nautin, kun on aikaa joka päivä käydä kävelemässä. Tänään koiran kanssa juostiinkin, tosin vasen polveni ei siitä hommasta pidemmän päälle pidä yhtään.

Kyllä on helppoa päivitellä blogia iPadin tai kännykän kautta täällä maalla. Tosin kuvat ovat surkeita tasoltaan, varsinkin nämä illalla otetut, mutta aina ei jaksa viritellä kannettavaa ja järkkäriä vain päivitystä varten. Ulkona tihuttaa vettä, huomiseksi luvataan lämmintä ja aurinkoakin. Ihanaa!

Puuhaa ja koiruuksia

                                        

Aamulla starttasin kaupunkiin kuin töihin konsanaan, vaikka oli lomapäivä. Pyykin pesua, äidin saattelua kuntouttavaan päivätoimintaan, uusien silmälasien sovittelua, jääkaapin tyhjentämistä... Ihan kivaa, kun ei ollut ansiotyötä häiritsemässä ;=)

Lopuksi hain Nella-koiran mukaani. Olisin saanut samalla kertaa myös kaksivuotiaan pojan, mutta hänet piti jättää perheensä hoiviin. "Minäkin lähden mukaan!"

Mökillä nautittiin aurinkoisesta päivästä, koira vapaana pihapiirissä humputellen ja minä postia lueskellen. Päivään sisältyi myös pitkä keskustelu entisen luokkakaverin kanssa. Oli hauska kuulla hänen elämästään vuosikymmenten varrelta. Emme ole kouluaikojen jälkeen tavanneet kuin parisen kertaa.

Äsken kävin koiran kanssa kävelylenkillä. Ruisrääkkä rääkyi aivan tien vieressä pellolla, mutta emme kumpikaan nähneet sitä. Olikohan poikanen vai aikuinen? Kova ääni sillä ainakin oli. Koiraa kiinnosti aivan kamalasti!

Ihana ilta! Kiva, kun kesä on palannut.

Ei pöllömpi lomapäivä!

Ensimmäisen lomapäivän aamu näytti harmaalta, joten lähdin kirkkoon messuun. Otin kameran mukaan, sillä tarkoitukseni oli myös käydä katsomassa, mitä viirupöllölle kuuluu. Ajelin maaseudun pikkutietä eikä ketään näkynyt missään. Aloin jo epäillä, ettei kirkkoniemessä lopulta ole muita kuin minä.

No, oli siellä! Messun jälkeen oli kirkkokahvit ja juttelin pitkään tuttujen kanssa. Sen jälkeen otin kameran ja lähdin pöllömaisemiin. Ja siellä tapasin VIIRUPÖLLÖN POIKASEN! Meinasin ihan revetä liitoksistani. Pöllö oli siis ollut ensimmäisellä kerralla hautomassa, siis silloin, kun olin siitä metrin päässä. Ihme, ettei puolustautunut ja hyökännyt päälleni. Onneksi ei! Viirupöllö on isona lintuna poikasaikana hyvin vaarallinen, josta lintukirjatkin aina varoittelevat.

Pöllön poikanen oli jo aika suuri ja hyvinvoivan näköinen. Muita poikasia en huomannut. En mennyt lähelle, jotta emo ei hermostu, vaikka sitä ei kyllä näkynyt missään. Poikanen oli ryteikössä, jossa oli paljon oksia edessä, joten kuvaaminen oli aika haasteellista. Siinä se nyt kuitenkin kököttää ikuistettuna ja olen ihan sekopää kokemuksesta! Aivan mahtavaa, että saa tarkkailla ja kuvata tällaista kohdetta!

Pää pilvissä ajelin kotiin ja pysähdyin matkalla kuvaamaan muutamaa muutakin juttua. Mökillä ehdin juuri ja juuri vaatteet vaihtaa, kun pihamaa pöllähti täyteen väkeä. Laitoimme laiturin, uimme, saunoimme ja uitimme ankkaa, jonka pikkuväki heitti ulapalle ja sai kauhean itkukohtauksen. Pitkällä ongella ankka saatiin takaisin laiturille ja itku loppui kuin seinään!

Kävin itse ennen saunomista pitkällä kävelylenkillä ja kuuntelin peltojen keskellä ruisrääkkää. Aurinko paistoi ja kaikenlaista muutakin liverrystä oli äänimaisemassa. Hassua, että kesken kaiken kukko kiekui! Taitaa olla maalaistalon pihapiirissä kanarouvineen.

Elän pöllähtäneessä olotilassa enkä vain pikkupöllön vuoksi. Töiden päättyminen ja loman ensipäivät ovat aina niin merkillisiä tunnelmaltaan. Ihanaa, koko pitkä kesä ja loma edessä!