Yksi seurakuntamme kirkoista täytti tänään 90 vuotta. Piispa Matti Repo oli toimittamassa juhlajumalanpalveluksen, jossa kuorollamme oli tärkeä osuus. Lauloimme seitsemän laulua, joista kolme ehtoollisen aikana. Messu oli samalla aloitus piispantarkastusprosessille seurakunnassamme.
Messu oli juhlava ja erityisesti iloitsin, että kirkossa oli paljon väkeä. Virsikirjatkin loppuivat kesken. Liekö väenpaljouteen osansa piispalla ja messun jälkeen tarjotulla lounaalla ja kirkkokahvilla.
Entinen kirkkoherramme Arja Karppinen piti messun päätökseksi juhlapuheen kirkkomme historiasta. Paikallisen tehdasyhtiön G. A. Serlachiuksen aikoinaan lahjoittama kirkko ja sen taideaarteet tekevät tietysti kirkon historiasta ja itse pyhäköstä mielenkiintoisen. Kirkon suunnitteli W. G. Palmqvist ja Alvar Cawénin alttaritaulu, jossa on paikallinen piikatyttö lapsensa kanssa tehdasyhtiön johtajan lampaiden ympäröimänä, on erikoinen. Taulun päällä on teksti: "Jumala on rakkaus".
Hannes Autereen puuveistoksia on kirkossa paljon, yhteensä 35: alttarikaiteessa, saarnatuolissa ja lehterin kaiteessa. Lisäksi eteisessä oleva vaivaisukkokin on hänen veistämänsä. Autereen reliefit kertovat Raamatun aiheista ja myös entisestä kirkollisesta elämästä kuin myös ihmisten maallisesta aherruksesta.
Ikkunoissa on kolme lasimaalausta, joista kaksi myös Cawénin käsialaa. Erikoisin on urkuparvella oleva E. Ehrströmin lasimaalaus, jossa on tehdasyhtiön alkukirjaimet ja paperirulla, jota enkelit pitelevät käsissään. Kirkossamme säilytetään myös Serlachius-suvun morsiuskruunua, jota saa omissa häissään käyttää paikkakunnalla syntynyt morsian.
Piispan pitämä messu oli mieleenpainuva, kuten aina. Ihailen Matti Revon luontevaa toimintaa ja ihmisläheistä tapaa puhua seurakuntalaisille. Valitettavasti en itse ehtinyt enää osallistua piispan johdolla tapahtuneeseen työskentelyyn srk-talossa.
Iloitsen, että kirkko näkyy kotini ikkunoista ja kellot kuuluvat vaimeasti sisälle saakka, jos hoksaa kuunnella.
Juhlan jälkeen siirrytään syksyiseen arkeen. Minutkin taitaa kohta "routa kotiin ajaa". Neljän kuukauden mökkikausi on vähitellen päättymässä.
3 kommenttia:
Piispa Revosta olen samaa mieltä. Hän on tukenut myös turvapaikanhakijajutuissa, kun tarvitsin apua.
Hei, ei vielä ole likimainkaan routa-aika! Aamu-uinnillakin oli vielä ihan kesäistä.
Pappilanmummo: Hyvä, että apua on löytynyt. Ne ovat todella mutkikkaita juttuja!
Blyygi Blumsteri: Minä illan virkku harvoin nautin aamu-uinnista. Olen aivan liian nukuksissa lähteäkseni kiusaamaan itseäni moisella touhulla. ;>)
Lähetä kommentti