Tänään on meillä suuri yhteisvastuukonsertti. Siellä on kuoroja lähiseudulta kymmenkunta ja laulajia parisen sataa. Konsertin arvioitu kesto on vähintään kaksi tuntia. Kuorolaisille se tarkoittaa matkoineen 5 tunnin läsnäoloa.
Aihe on hyvä, sillä yhteisvastuuta ja -keräystä tarvitaan. Lisäksi kuorossa laulaminen on mukavaa. On hienoa, että pienilläkin paikkakunnilla on konserttitarjontaa säännöllisesti.
Sen sijaan en pidä tällaisista mammuttikonserteista yhtään, jotka tietenkin osuvat työläisen vapaapäivään. En ole ihan varma yleisöstäkään, jaksavatko he hievahtamatta istua pitkässä konsertissa kirkon epämukavilla penkeillä näin pitkään ilman väliaikaa.
Olen vakaasti sitä mieltä, että konsertista lähtijällä pitäisi olla tunne, että "olisipa kestänyt vähän pidempään". Jos jo puolivälissä alkaa odottaa tilaisuuden loppumista, ollaan väärillä linjoilla. Minä aion tänään lähteä pois puolessa välissä, sillä laulamme jo alussa. En kerta kaikkiaan jaksa pitkän ja raskaan työviikon jälkeen, varsinkaan kun viikon sisällä pitää olla kuoron kanssa laulamassa 4 kertaa.
Meillä on nyt vallalla nämä pitkät konsertit. Kuinhakan kauan? Pelkään, että laulajat vähenevät tällä menolla ja se olisi sääli.
Tämä oli nyt tällaista valitusmutinaa tällä kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti