tiistai 6. syyskuuta 2022

Aapisten metsästystä

 


Kummityttö toimii luokanopettajana valmistavassa opetuksessa alakouluikäisten ukrainalaislasten parissa. Suomen kielen taito on heillä ymmärrettävästi vielä lähes olematon, joten sain pyynnön etsiä kaikki suvun Aapiset. Varsinainen oppikirja kun on aivan liian vaikea heille. 

Viikonlopun aikana saatiin perhepiirin isompien lasten vanhat Aapiset koolle ja niitä saatiin tarpeeksi, jotta jokaiselle oppilaalle riittää oma. Koulusta löytyi myös muutamia. Myöhemmin syksyllä koko luokka saa koulun kautta samanlaisen kirjan, mutta siihen saakka tämä sekalainen, vanha Aapisjoukko palvelee opetuksessa vallan hyvin. Tavutaulut, sanalistat ja sanojen kuvat löytyvät. Kummityttö oli iloinen saaliistaan!

Muutenkin viikonlopun aikana tapasimme ja kävimme mielenkiintoista keskustelua, kun minä olen juuri päättänyt oman opettajaurani ja hän on tänä syksynä aloittanut omansa. Laitoinkin hänelle mukaan monta laatikkoa askartelu-, kuvis- ja käsityömalleja sekä kaikki itse ostamani oppimateriaalit Aakkoskarkkipussilla höystettynä.  ;>)   Auton takaluukku täyttyi mukavasti.

Kun itse aloitin nuorena opetustyön, oma äitini oli luokanopettajan virassa, ja häneltä sain kysyä neuvoa aina tarvittaessa. Nyt haluan saman tuen kummitytölleni. Olen sopinut hänen kanssaan, että aina voi soittaa ja kysyä apua tai ideoita, kun siltä tuntuu. Minulle valmistava opetus oli oikeastaan ainoa alakoulun aihe, jota ei vastaan tullut oman työurani aikana. Maahanmuuttajalapsia kuitenkin opetin omassa luokassani yli kaksikymmentä vuotta, joten jotain osaan ehkä siitäkin aiheesta kertoa avuksi nuorelle opettajalle.

Onnea matkaan, rakas kummityttö! Ihanaa ja tärkeää työtä...

3 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Oih! Olisinpa ollut sun tai kummitytön opetuksessa silloin aikanaan. Olin aika out kansakoulussa ekalla, kun oli huono suomenkielentaito ja lukemisen oppiminen kesti. Kuulema koko Pilvilinna kuuli Mäntässä, kun saavuin joskus lokakuun lopussa koulusta kotiin ja olin karjaissut jo ala-aulassa, että "äiti, mä sain raamatun" (= osasin lukea).

Jaana kirjoitti...

Muistelen, että se oli virsikirja, joka saatiin, kun osasi lukea, saattoi kyllä olla Raamattukin. Olin kauhean kateellinen Roopelle (Juhoko hänen oikea nimensä oli), kun hän sai ensimmäisten joukossa. Minä osasin tavata kouluun tullessa, mutta aikaa kului minullakin, kunnes opin lukemaan sujuvasti. Yhtään en muista, milloin se sitten tapahtui.

Kyllä opetus on kehittynyt meidän ajoista, vaikka aina sanotaan, että "koululaiva kääntyy hitaasti". Parempi hitaasti kuin ei ollenkaan!

Tita kirjoitti...

Heips!
Se muuten olikin virsikirja! Raamattu tulikin silloin, kun meni naimisiin :) Taitavat kumpikin olla Loviisassa kirjahyllyssä, jos en väärin muista. Noh, siis meillä on kirjahyllyssä raamattuja 1700-luvulta alkaen...en oikein tiedä, pitäisikö kysyä seurakunnasta, että onko heillä jotain "museota" eli haluaisivatko ne.