Metsässä kävely alkukesästä on huumaavan ihanaa. Eilen kuuntelin tiltalttia, punatulkkua, laulurastasta, käkeä ja monia muita tuttuja lintuja. Osan näinkin. Mökille tultuani piti vielä kuunnella netistä muutamaa lintua ja varmistaa lajinmääritys, sillä kerttuja en erota yhtään ilman apua. Nyt pitää nauttia lintujen äänistä, sillä nopeasti ne hiljenevät kesän edetessä.
Kesken kaiken kuului ojan toiselta puolelta räpiköintiä ja pyyemo hyppäsi tielle. Koska sillä oli ilmeisesti poikaset lähellä, se näytteli kolmen metrin päässä minusta vaivaista ja yritti houkutella mukaansa. No, en ollut uhka sen jälkeläisille, joten erosimme ystävinä. Jatkoin matkaani ja se lensi tien toiselle puolelle.
Peltojen keskellä, tien reunassa kukki jo monenlaiset kesäkukat: Metsäkurjenpolvi, niittynätkelmä, hiirenvirna, ojakellukka, nurmitädyke ja koiranputki ihastuttivat kauneudellaan. Onneksi tänne ei vielä ole levinnyt kaiken alleen nielevä lupiini. Tosin puolen kilometrin päässä taitaa olla lähin lupiiniesiintymä.
Keräsin ojanpenkereeltä kimpun aho-orvokkeja ja poimulehden kukkia. Päivänkakkaratkin ovat jo nupuillaan, joten juhannuskimppuun niitä varmasti ensi viikolla löytyy. Kesä ja luonto ovat kohta kauneimmillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti