Olen kiitollinen lomasta ja kesästä. Työvuosi oli raskas ja kiireinen, joten oikein ihmettelen, miten hyvin olen jo parissa päivässä päässyt irti työstä ja asettunut lomalaiseksi. Parina viime keväänä olemme kesäkuun alussa heti kevätjuhlan jälkeen lähteneet johonkin, mutta nyt en jaksanut ajatellakaan laukkujen pakkaamista. Tuntuu hyvältä vain olla tutussa ympäristössä.
Parasta on elää oman aikataulun mukaan ja tehdä sitä, mitä huvittaa. Tänään ihmettelin, miten pihlajat jo avaavat kukkiaan ja pari päivää sitten ihastelimme joutsenperhettä, jolla oli 5 pientä poikasta.
Sunnuntaina ajelimme maalaismaisemissa. Rypsipelto kauniisti kellersi ja koiranputkien viehättävä valkoinen harso reunusti ojanpenkereitä. Syksyllä kylvetty ruis oli jo tehnyt laihan tähkän. Siitä se vähitellen pullistuu kesän edetessä.
Mökkipihalla puna-ailakki kukkii, samoin nurmitädyke. Eilen istuttelin myös kesäkukkia orvokkien lisäksi. Tänään aamupäivällä laitoimme vesipumpun letkuineen paikoilleen ja nyt voi iloita sisällä hanoista virtaavasta järvivedestä. Jo sitä kannettiinkin kuukausi ämpärillä rannasta tänne ylös! Kesän pienet ilot täyttävät riemullisen mielen.
Toukokuussa yritin joka päivä tarkkailla luontoa, mutta silti tuntui monet asiat liian nopeasti lipuvan ohitse - leskenlehdet, hiirenkorvat, kurkiaurat... Nyt, kun työ ei häiritse, on voimaannuttavaa vain kuljeskella ulkona ja katsella, kuunnella ja nuuhkia alkukesän monia luonnonihmeitä. Äsken mustarastaan huilu kuului mökin takaa ja kuikka huuteli järvellä. Päivällä 15 joutsenta lipui majesteetillisesti keskellä järveä välillä töräytellen torveaan toisilleen. Kielojen huumaava tuoksu ja kauneus hellii aisteja eikä edes hyttysten verenhimoinen parvi haittaa. Nekin kuuluvat tähän ajanjaksoon.
Kyllä Suomen kesä on kaunis, kun sitä pitkän, pimeän talven jälkeen vihdoin todeksi eletään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti