Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä. Koska töistä pääsin lähtemään ajoissa, ajelimme mökille pitkästä aikaa. Edellinen kerta taisi olla joskus marraskuussa, kun ei vielä ollut kuin hiukan lunta.
Ensimmäistä kertaa meillä on autossa neliveto, joka osoitti näppäryytensä mäkisellä mökkitiellä. Päästiin vaivattomasti pihaan saakka, joka on kyllä luksusta. Ennen aina käveltiin talvella puolen kilometrin matka.
Lumitöitä ei oltu pihassa tehty, mutta yllätykseksi oli hankikanto, joten oli mukava kävellä missä vain. Jäälläkin oli vain pieni lumikerros eikä vettä yhtään. Aurinko lämmitti jo rinteitä, joista lumi oli paikka paikoin sulanut pois, samoin rappusista.
Ihanalta näytti aurinkoinen luonto ja tuli keväinen, valoisa tunne. Huhtikuussa pääsee siivoamaan talven jäljiltä ja sitten toivottavasti jo toukokuun alussa majan muutto kesäkotiin. Tuskin maltan odottaa!
3 kommenttia:
❤️
Jo noin paljon lumesta paljasta rinnettä!
Mökille menoa kaipaan: Me aloitimme tasan 14 vuotta siellä ensimmäisen kerran yhdessä hommia.
Minun ja meidän mökin suhde on kestänyt koko elämäni ajan. Samana päivänä, kun synnyin, saapuivat mökin hirret. Äitini aina vitsaili, että isällä oli motiivien ristiriita: Tullako katsomaan esikoistytärtä sairaalaan vain mökin hirsiä rannalle? No, minä voitin!
Nyt mökki on ollut jo pari vuotta äidin kuoleman jälkeen virallisestikin minun nimissäni. Tosin sisareni perhe on aina tervetullut sinne, kun haluavat. Emme halunneet yhteisomistajuutta, sillä päätöksen teko remonteista ym. hankinnoista saattaa joskus tulla liian vaikeaksi, kun on monta mielipidettä. Olimme kaikki tyytyväisiä tähän ratkaisuun.
Lähetä kommentti