Eilen kävin kesäteatterissa ystäväpariskunnan kanssa. Menimme minun autollani ja "sain" taas ajaa, vaikka kyllä tarjosin avaimia seurueemme ainoalle miehelle. Eivät kelvanneet!
Doris ja laulumies oli oikein kiva, kepeä musiikkinäytelmä, joka sisälsi 17 J. Karjalaisen laulua. Näyttelijät hoitivat niin esitys- kuin myös laulupuolen hienosti ja bändi, jossa soitti serkkuni poika, selvisi säestystehtävästään ammattimaisesti. Yleisönä sain vain heittäytyä nautiskellen katselemaan ja kuuntelemaan. Musiikki vetäisi niin mukaansa, että oli ihan pakko vähän jammailla mukana.
J. Karjalaisen musiikki on sattuneesta syystä ollut kovasti esillä viime vuoden aikana. Itsekin sitä kuuntelen aina tilaisuuden tullen. Oppilaiden kanssa lauletaan Sankareita, Apinaorkesteria ja Väinöä. Tässä esityksessä musiikki sopi saumattomasti kepeän juonen lomaan. Tosin juonessa käsiteltiin ihan vakaviakin juttuja kuten yksinhuoltajuutta, rasismia ja taloudellisia haasteita.
Kesäteattereissa on sesonkiaika. Ainakin tämä näytelmä täytti odotukset, ylittikin!
Illalla tai paremminkin yöllä katsottiin jalkapalloa kello kahteen. Nyt aamulla piti herätä jo seitsemältä odottamaan nuohoojan käyntiä, ettei yllätä yökkärissä sängynpohjilta. Ei herraa vielä näy!
2 kommenttia:
Kesäteatterit ovat mukavia kesän piristyksiä. Porukalla onkin kivaa lähteä niihin katselemaan ja kuuntelemaan edes kerran kesässä. Ja nyt oli hyvä kesäinen sääkin.
Viime päivät ovat kyllä suosineet kaikkia ulkoilmatapahtumia.
Lähetä kommentti